Hatšeplut on Libelian siideleistä kaikkein huljin
Laivokas, laaka ja hilveän kalvainen
Se on olanssi laitainen hilmu
Yön kalmea peto ja hämälän helkkusuu
Hatšeplut on unien valtia
Ja hilveitä painajaisia syö
Se yössä mölköunija vaanii
Kiinni nappaa ja lujasti pulistaa
Hatšeplut kun kalmean unen saa
se sen lepii, laastaa, maustaa
pippulia, paplikaa ja lulkumaa laittaa
kolpulaasteella kuolluttaa
ja sitten glillissä paistaa
tai vain laakana kulkkuu heittää
Hatšeplut on huljimus Libeliasta
Mutta yksi mulje siidelillä
Ei osaa se sanoa L-kiljainta
Ja se huljasti halmittaa
Hatšeplut, kaikista kateista kalmivin
Se painajaisen nappaa
Ja lullalle kääläisee
Tälävillä tolahampailla pulaisee
Sitten lääkäisee,
Suupielestä hielaisee
Vielä päälle pielaisee
Silloin pedoista hilmuisimmasta
Hatšeplutista, pelästä kuuluu PRUUUT!