Hiljan kerroin Facebookissa siitä, kuin Talentumin päämoderaattorina annoin itselleni varoituksen ja 24 tunnin kirjoituskiellon, haukuttuani julkisesti erään kusipään, joka oli hyökännyt esinaistani vastaan ja hyvin karkeasti nimitellyt tätä. Vaikka tiesin, että kirjoittaja oli eräässä mielessä syyntakeeton, minulla keitti yli kun tiimiäni vastaan hyökättiin, ja ajateltuani ensin mitä sanoisin, sanoin todellakin juuri sen mitä ajattelin.
Mutta olisin silloin voinut hoitaa sen toki toisin.
Mutta en hoitanut.
Ja koska en hoitanut sitä niin kuin kuuluu, ja haukuin tämän tyypin, kuten minä ihmisen haukun, silloin kun haukun, niin annoin itselleni bannia, koska sellaisesta käytöksestä kuuluu antaa bannia.
Tämä oli vaihe yksi.
Ja tämä kappale on metakeskustelua. Mistä minä kerron, kun kerron edellisen ja seuraavan?
Minulla oli joitakin vuosia sitten idea, aivan huikea, ja se on edelleen aivan huikea idea, jota tietääkseni kukaan ei ole oikeasti lähtenyt toteuttamaan.
Tein siitä tutkimuksen ja löysin pienellä kaivelulla pelkästään EU:n ja Englanninkielisistä maissa on vajaat 200 miljoonaa mahdollista asiakasta.
Kriittinen piste, missä tuote muuttuu kannattavaksi olisi alle 0,05% kuluttaja-asiakkaista. Samaa tuotetta olisi voinut myydä kustomoituna yritysasiakkaille, ja jopa niin, että kuluttajatuote olisi tukenut yritystuotetta, ja se olisi voinut luoda merkittävän kilpailuedun.
Kilpailija-analyysi auttoi löytämään tuotteelle hinnan, oma historia median puolella auttoi jäljille, löytämään myyntikanavat.
Henkilökohtaiset kontaktit maailmalla olisivat auttaneet kansainvälisten markkinoiden saavuttamisessa.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä
Ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä voisi rakentaa bisneksen, jossa tuotto olisi ollut miljoonia vuodessa.
Sitten tapahtui jotakin, jota ei oikeastaan edes tapahtunut, mutta luulin tapahtuvan, joka sai minut luopumaan ajatuksesta.
Mutta esittelin sitten eräälle ihmiselle tämän idean, koska olen ideasta ylpeä, vaikka se ei toteutunutkaan.
Hän tarjoutui rahoittamaan siitä noin 20% siitää mitä arvioin siihen tarvittavan, ja esittelemään minut joillekin, joita asia saattaisi kiinnostaa.
Minä mietin asiaa.
Mutta sitten, millainen minä olen?
Minulla on paljon hyvän johtajan ominaisuuksia.
Ja minulta puuttuu paljon hyvän yrittäjän ominaisuuksia.
Minä kieltäydyin.
Minä kieltäydyin, koska minä en ole se henkilö, joka ottaa vastuun toisen rahoista näin.
En ole varma kykenenkö vastaamaan niistä.
Jos itselläni olisi ollut laittaa hankkeeseen vaikka 40% sen tarvitsemasta rahoituksesta, olisin saattanut suostua, mutta sellaista rahaa minulla ei missään nyt näkyvässä todellisuudessa ole.
Minä en kunnioita kenenkään ajatuksia.
En edes muiden, vaikka ne ovat parempia, kuin useimpien muiden ajatukset.
Mutta en kunnioita niitäkään, vaan pistän ne luiskaan heti löydän jostain parempia.
Minulla on visio.
Minä tiedän, että visiota ovat vaarallisia, jos niitten kanssa alkaa naimaan.
Moni yritys on kaatunut visioonsa.
Minä olen visionääri.
Minä olen taiteilija.
Ja minä olen excel-mies.
Jos lähtisin toteuttamaan yritystäni, minun pitäisi voida toteuttaa visiotani.
Minä en voisi työskennellä sellaisessa organisaatiossa, johon en usko ja ajaa visiota johon en usko.
Sitten minä tiedän puutteeni, monella tapaa.
Ensinnäkin, olen rohkea, mutta omalla tasollani hyvin turvallisuushakuinen ja analyyttinen.
Joskus saatan karttaa päätöksentekoa ja vältellä vastuuta. Minä tiedän sen, ja olen siitä vastuussa, ja osaan toimia sen kanssa, mutta tiedän sen, että se on minussa.
Tällä hetkellä tiedän kovin paljon enemmän markkinoista, tuotteesta, tutkimuksesta, asiakasryhmistä jne, kuin silloin kun jätin hankkeen, mutta silti.
Se meni.
Jos lähtisin ajamaan tätä hanketta, minulla pitäisi olla sellainen tiimi, jonka kanssa voin tehdä töitä, ja, – ja tämä on oleellista – sellainen johtaja, jonka kanssa voin tehdä töitä. Minulla pitäisi olla johtoryhmä, jossa minulla on eniten valtaa, mutta samaan aikaan, niin että minulla ei ole kaikkea valtaa. Minulla pitäisi olla tiimi, joka kykenisi näkemään ja jakamaan minun visioni, mutta jolla liiketoiminnan osaaminen olisi toisella tasolla, ja johon samaan aikaan voisin luottaa siinä, että he näkevät minun visioni, että sen, että he ohjaavat liiketoimintaa minun visioni suunnassa, mutta pitävät minun visioni liiketaloudellisti mielekkäänä.
Käytännössä haluaisin sellaisen johtoryhmän, jossa minulla olisi valtaa noin 40% ja niin että samalla kun johtoryhmä korvaa minun puutteeni, riittäisi että saan yhdenkin muun uskomaan minun visiooni, pitäisi minun visioni elossa.
Se saattaa olla mahdoton yhtälö. En tiedä.
Vaikka tämä nyt olisi periaatteessa melko pelkkä insinööriprojekti, ei sisällä mitään taiteellista, visuaalista tai kirjallista erityislahjakkuutta, eikä monia muita minun vahvuusalueitani, silti, minulla on siitä visio, miten se pitäisi toteuttaa, miten se pitää saattaa kuluttajan käteen, miten yritystä pitää auttaa käsittelemään sitä, ja miten se hyväksi käyttää jo olemassa olevia keksintöjä.
Minä en näe sitä todellisuutta, että tästä tulisi jotakin. Minulla ei ole tähän itselläni rahaa, enkä ikinä tulisi tehneeksi tätä, jos omat rahat eivät ole mukana.
Pistin itseni liiketoimintakieltoon
Mutta silti, pidänpä turpani kiinni. Saattaa olla, ettei tätä toteuta koskaan kukaan.
Mutta ainakaan minun visiotani ei vie kukaan.
Pidän siitä kiinni.
Paitsi jos se on paska tai löytyy parempi.
Ja mitä minä teille juuri sanoin?