Suomi on pieni, kaukana ja hukassa.
Suomalaisia ei ole kuutta miljoonaa.
Ja edes promillea maailman ihmisistä.
Miehet ja naiset ovat erilaisia.
Naisia on Suomessa vähän enemmän kuin miehiä,
Suomalaiset käyttävät rahaa vaatteisiin vähän.
Esimerkiksi norjalaiset käyttävät vaatteisiin melkein tuplasti sen, mitä suomalaiset.
Ja kenkiin niin vähän että ihmetyttää. Suomalainen mies käyttää niin vähän rahaa kenkiin, että hän kävelee periaatteessa muovikassit jaloissa.
Niillä lanteilla ei maailmaa muuteta
Vielä on muutama firma maailmassa, jotka tekevät ja suunnittelevat vaatteita suomalaisella naiselle.
Mikä on oikeastaan pieni ihme.
Kun suuri osa vaatteista tulee kansainvälisiltä valmistajilta se tietää ongelmia.
Ei riitä että miehet ja naiset ovat erilaisia.
Naiset ne vasta erilaisia onkin.
Ihan keskenään.
Käyn sen läpi ehkä joskus toisen kerran, mutta naisen vartalo on sen verran enemmän muotoja sisältävä, että periaatteessa täsmälleen samanlaisia naisia pitäisi olla 1/16 000 000. Oikeasti tilanne ei ole sellainen, vaan suurin osa naisista osuu suhteellisen lähelle toisiaan, alueellisesti.
Huomasittekos?
Alueellisesti.
Katsokaa minkä mallisia ovat saksattaret.
Entä virolaiset?
Tai hollannittaret?
Vilkaiskaapa latinoja.
Espanjalaiset ovat eri näköisiä kuin argentiinalaiset.
Tiedättekö mikä on lantion korkeus?
Eli kun mitataan matka lantion yläkaarelta lattian ja tästä vähennetään haara- eli jalanpituus, saadaan lantion korkeus.
Suomalainen ja argentiinalainen ovat ääripäät.
Suomalaisella on maailman korkein lantio, ja argentiinalaisella se on matalin.
Ero voi tuntua pieneltä, mutta ajatelkaapa sitä hetki.
3,5 senttiä.
Se on enemmän kuin 10%.
Argentiinan osuus maailmanmarkkinoista on paljon suurempi kuin Suomen.
Toki on niin, että argentiinalainen ostaa eri vaatteita, kuin suomalainen, mutta jos kansainvälisessä mitoituksessa suomalaisen painoarvo on 0,45% ja argentiinalaisen 3,5 %, sillä on merkitystä.
Pidelkää housujanne.
Pysyvätkö ne edes pitelemättä?
Kun kansainvälinen muotifirma Fermes & Suppanen suunnittelee vaatteita maailmanlaajuiseen levitykseen, niitten mallimestari piirtää housujen yläosan pari senttiä alemmas, kuin suomalainen.
Ei se ajattele siinä suomalaista naista, ei ehkä argentiinalaistakaan, vaan sitä, miten se vaate saadaan mahdollisimman sopivaksi mahdollisimman suurelle osalle maailman naisista.
Sitten suomalainen nainen ostaa vaatteen.
No, se näyttää hänen silmiinsä muodikkaalta, koska niitä on niin helvetisti tarjolla.
Mutta sopiiko se sitten suomalaiselle naiselle? Tuntuuko se hyvältä päällä? Näyttääkö se hyvältä?
Siinä onkin sitten yksi ansa.
Kun kaikki suuret firmat, kansainväliset brändit tuovat Suomenkin markkinoille samalla mitoituksella kuin muuallekin, tavan kuluttaja olettaa, että vaatteen pitää olla väärän kokoinen.
Se alkaa vaatia yhtä huonosti istuvia vaatteita myös suomalaiseltakin valmistajalta.
Ja nyt sitten.
Miettikää tarkkaan.
Ovatko suomalaiset naiset kuuluisia pukeutumisestaan?