Yksi kaupungin menestystekijä on työssäkäynnin ja matkustamisen helppous.
Yleisesti ottaen, Stadin joukkoliikenne on hyvää. Monena vuotena Helsingin joukkoliikenteen käyttäjiltä saadun palautteen mukaan, Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tyytyväisyysaste on kisannut kolmen parhaana pidetyn joukossa Euroopassa.
Helsingissä työssäkäynti on helppoa, kantakaupungissa asuvien työmatkat ovat keskimäärin alle 6km, ja lähiöissä, joukkoliikennealueila noin 12 kilometriä, ja pientalovaltaisilta, eli henkilöautoa käyttäviltä alueilla, 13 kilometriä.
Kuitenkin tässä keskiarvojen keskeltä pistää esiin pieni vääristymä. Pienituloisimmilla ihmisillä on menee työmatkaan eniten aikaa. Mellunmäen, Kontulan, Puotilan ja Myllypuron asukkailla menee kaikkein eniten aikaa työmatkaan.
Sekä toimistotyöt, että suorittavat työpaikat keskittyvät alueille, joihin Itäiseltä Vantaalta ja Itä-Helsingistä on pisin aika töihin.
Jos työmatkan pituus on tunti, se on psykologisesti rasittava. Ihminen ei halua viettää työmatkallaan kahta tuntia päivässä. Toisaalta taas, olisi hyvä, jos työpaikan ja kodin välissä olisi siirtymäaika, noin 20 minuuttia, jonka aika asettuu vapaa-aikaan ja kykenee paremmin rentoutumaan.
Tällä hetkellä koko pääkaupunkiseudulla on, ja hieman yllättäen, pulaa tuotantotiloista, vaikka niitä on, sijainti, koko, saavutettavuus, käyttötarkoitus ja kustannukset eivät aina kohtaa oikealla tavalla. Tiedän useita yrityksiä, jotka ovat joutuneet muuttamaan kauemmas, koska oikeanlaista toimitilaa ei ole ollut, ja tämä on hankaloittanut henkilökunnan työmatkaa, osalla jopa niin, että ovat joutuneet työttömiksi työmatkan mahdottomuuden vuoksi.
Tästä syystä, jos Helsingistä halutaan parempi kaupunki, on tehtävä edelleen töitä kahdessa kohden.
Liikkumista on helpotettava edelleen, vaikka paljon tehtykin. Ja toisaalta rakennettava työpaikkoja lähemmän ihmisiä, että asuntoja lähemmäs työpaikkoja. Samaan aikaan, kun Itäsalmen suunnan rakentaminen alkaa, on katsottava työpaikkarakentamisen suhteen Roihupellon, Herttoniemen, Kivikon ja Vuosaaren sataman tienoota sillä silmällä, miten sinne saataisiin uusia työpaikkoja. Ja syytä muistaa sekin, että edelleen 20% Helsingin työpaikoista on teollisiatyöpaikkoja.
Ja sitten on katsottava sosiaalisen asuntotuotannon suhteen, miten saadaan asuntoja, joissa kohtuullinen asumiskustannus kohtaa vaikkapa Suomen toiseksi suurimman työnantajan HUS:in tarpeet?