Minä en nyt ole laisinkaan vakuuttunut, että kaikki tästä ilahtuvat, mutta tunnen myötätuntoa Donald Trumpia kohtaan.
Kun seuraa sitä, mitä hän sosiaalisessa mediassa kirjoittaa, on selvää, ettei hän ole tehtäviensä tasalla.
Ja se on tragedia.
Se on ensinnäkin tragedia koko maailman kannalta.
On hirvittävää, että maailman mahtavimman valtion päämiehenä on mies, jonka tiedot todellisuudesta ovat niin heppoiset, jonka itsetunto ja introspektiivisyys ovat niin alkaiset, ja jonka kärsivällisyys saa kiimaisen neuroottisen gerbiilin vaikuttamaan itse pitkämielisyydeltä.
Se on hirvittävä onnettomuus meille kaikille.
Mutta sitten hän itse.
Kun asetun hänen asemaansa.
Ajatelkaa sitä, että hän on oikeasti pikkupoika.
Pikkupoika, joka kantaa vuosia kaunaa siitä, että joku on sanonut hänen käsiään pieneksi.
Ajatelkaa ihmistä, jonka henkiset henkselit ovat niin hennot, että toimittajan lausuma, sivulause, jolla ei ole mitään merkitystä itse jutun kannalta, saa tämän palaamaan tähän aina uudelleen ja uudelleen.
Ja ajatelkaa että hän joutuu kantamaan harteillaan koko sitä taakkaa, joka seuraa jokaista Yhdysvaltain presidenttiä, niin hyviä kuin huonoja.
Pikkupoika, pienissä käsissään hirvittävä taakka.
Suurin osa maailmasta tietoisena siitä, ettei sitä taakkaa pitäisi uskoa hänelle, eikä kovin monelle muullekaan.
Ajatelkaa miten valtavan paljon hänen on pidettävä defenssejä käynnissä.
Ettekö te tunne myötätuntoa, edes vastentahtoista ja iljettävää sääliä tuota poikaa kohtaan?