Vuosia sitten, kun vielä olin yrittäjä, kehittin erästä bisnesideaa.
Vaikka siitä ei sitten tullut mitään, opin hyvin paljon sen prosessin aikana.
Sen yhteydessä tein sitten vertailun siitä, minne yritys olisi kannattanut sijoittaa.
Huomioikaa, että alkuperäinen tutkimus on aikaa sitten hävinnyt bittiavaruutteen.
Tämä on muistinvarainen kirjoitus liki 10 vuoden takaisista asioista.
Kyseinen tuote on yhdistelmä fyysistä tuotetta ja palvelua, ja mahdollistaisi täysimittaisena hyvin monimuotoisen asiakassuhteen.
Markkinatutkimuksen perusteella globaalisti potentiaalisia asiakkaita olisi ollut maailmassa miljoonia, ja yhden 0,1% saaminen asiakkaaksi olisi riittänyt jo kohtuullisen kannattavaan toimintaan ja 0,2% olisi mahdollistanut jo paljon, eikä muutaman täyden prosentin saavuttaminen olisi ollut mahdotonta.
Perustuotteen ympärille luotava palvelukokonaisuus olisi mahdollistanut aivan uudenlaisia liiketoimintoja, joiden avulla B2B- ja B2C palvelut voisivat lähentyä, sekä koko sektori saada uuden suunnan, ja joita minä en vieläkään tiedä, 8 vuotta myöhemmin, toteutettavan missään samalla tavoin.
Sain koko idean vertailuun, kun liiketoimintasuunnitelmaa tehdessä selvitin alihankkijoita, ja tein alustavan tiedustelun suomalaisille firmoille, mitä maksaisi 50 000 erä tuotetta .
Selvitin netistä, kenellä olisi siihen sopiva tekniikka, sitten pistin kyselyn näihin firmoihin.
Kukaan ei vastannut.
Sitten kysyin kamulta, joka on töissä yrityksessä, joka käyttää näitten yritysten palveluja, mitä he käyttää.
He ovat tällaisten palveluiden suurimpia käyttäjiä Suomessa, ja laitoin seuraavalle kierrokselle kyselyä että tästä firmasta vinkkasivat.
Sitten sain yhden hinnan. Toimitusaika vuorokaudessa tilauksesta, ei viikonloppuisin.
Se hinta oli jokseenkin sama kuin lähimmän kilpailijatuotteen kuluttajahinta maaimalla.
Vaikka oma tuotteeni olisi kilpailijan tuotteeseen verrattuna ylivoimainen, niin lyödäkseen läpi, kuluttajahinta ei saisi olla korkeampi ja tuotteeseen tulisi vielä oman työn hinta, kuljetuskustannukset ja kate, olisi tuote ollut huomattavasti kalliimpi kuin kilpailijan.
Silloin laitoin, piruuttani, kysymyksen ulkomaisiin firmoihin.
Sain kahdeksalta brittifirmalta vastauksen, viideltä 24 tunnin sisään, loput kolme vastasi seuraavana ARKIPÄIVÄNÄ.
Tulin näet laittaneeksi kyselyn näihin firmoihin sunnuntaina, kun siellä oli maanantaina kansallinen vapaapäivä.
Brittifirmoista kallein oli noin 60% suomen hinnasta. En nyt muista tarkkaan, mutta sitä luokkaa.
Halvin noin 25%, mutta en olisi luottanut siihen.
Britit lupasivat ympärivuorokauden olevaa tuotantoa, koko vuoden ympäri, ulos 12 tuntia tilauksesta.
Tämä sai minut tutkimaan asiaa laajalti, ihan vain kiinnostuksen vuoksi.
Vertasin eri maiden alan hintatason, kuljetusten, alihankinnan, palkkojen, sekä kuljetusyhteyksien ja asumisen hintaa, sekä muutamaa muuta tekijää. Vuodet Talentumilla opettivat paljon, ja antoivat kontekteja, joiden avulla tiedän, keneltä kysyä neuvoa silloin kun sitä tarvitsen.
Lisäksi olin tehnyt eräiden tietojen perusteella, joihin minullla on ollut pääsy, jo aikaisemmin markkinatutkimuksen, kilpailijoista, ja asiakkaiden kiinnostuksen alaan paikallisesti, että globaalisti, sekä eri maitten brändiarvon alalla (on merkitystä sillä, ilmoittaako pääkonttoriksi Riian vai Barcelonan, Suomen vai Italian osoitteen).
Suurin osa asiakkaista olisi ollut englanninkielisissä maissa, Saksassa ja Pohjoismaista, mutta kokonaisuuteen myös espanjankieliset maat olisivat olleet merkittävä alue, vaikkakin maksukyky ei alueella samaa luokkaa kuin Euroopassa.
Kuluttajat todennäköisesti arvostaisivat Lontoon, Milanon tai Barcelonan osoitetta.
Tutkin sitten EU:n alueella eri vaihtoehtoja, mutta yksi kriteeri olisi, että hallinto, tuotekehitys ja tuotanto, olisi se sitten sisäistä tai ulkoistettua, pitäisi olla riittävän lähellä.
Laadunvalvonnan pitää toimia ja se edellyttää tiettyä läheisyyttä, oli sitten ulkoinen tai sisäinen tuotanto kyseessä.
Tiedän tapauksia, jossa hallinnon, suunnittelun ja tuotannon välimatka on kaatanut yrityksen, koska hallinnolta on kestänyt liian kauan mennä potkimaan perseelle kun tuotanto tai suunnittelu takkuaa. Puolipäivää on maksimiaika, jona aikana pitää olla pistämässä asioita järjestykseen, jos joku mene pieleen.
Eli käytännössä noin 2 tunnin lentomatka on se kupla, mihin eri tekijät on saatava.
Sitten kuljetuskustannukset ja tehokkuus.
Kuluttajalle on merkittävää se, että hän saa tuotteen nopeasti.
Ja tuottajalle on merkittävää se, että hän saa tuotteen asiakkaalle halvalla.
Loppujen lopuksi kyseessä on asiakas.
Kaikki raha tulee asiakkaalta, joten kuljetuksen on palveltava asiakasta.
Selvittelin erimaiden postikuluja.
Tiedän, että olisin voinut tutkia myös lähettifirmojen hintoja, mutta se olisi ollut liian vaivalloita, koska tein tutkimuksen vain kiinnostuksesta, ja eräänlaisena harjoitustyönä, vertaamalla sen mukaan, mitä pystyin, verkossa, eri maiden postien yrityshinnastoja.
Paljastui silloin, että jos firman lähetysmäärät ovat tarpeeksi isot, Britannian posti pystyy tarjoamaan ällistyttävän hyviä hintoja. Tilanne on kuulemma nyt vähän toinen, mutta silloin maksikirjeen lähettäminen Lontoosta Lahteen tuli halvemmaksi kuin Helsingistä Lahteen.
Sitten lähetysten tehokkuus.
Siinä suhteessa Saksa tai Lontoon alue.
Sikäli kuin myyntilupaus pitää, olisi Lontoosta tai Saksasta lähtenyt paketti muutaman vuorokauden nopeammin asiakkaalla kuin Suomesta, ja viisi päivää nopeammin kuin vertailun heikoimmista maista (todellisuus voi sitten olla ihan mitä vain, enimmillään mm. tavallinen kirja on tullut Suomeen Italiasta 7 viikkoa)
Lähetys Lontoosta Lahteen luvattiin päivää hitaammin kuin Helsingistä.
Ja lähetys Lontoosta Helsinkiin luvattiin päivää nopeammin, kuin Helsingistä Lontooseen.
Toki molemmat varauksella, siitä, että eri maiden postilaitokset toimivat eritavoin jne.
Enkä minä selvittänyt kaikkien maiden postien lupauksia, vain ne, jotka menestyivät muutoin vertailussa.
Tutkimustani tehdessä paljastui sitten, että eräät Brittien perinteisistä, nyt surkastuneista teollisuuskeskuksista, tarjosivat houkutteita yrityksille, jotka tuovat alueelle työpaikkoja.
Mm. Bristol ja Manchester tarjosivat jopa ilmaisia toimitiloja jopa kahdeksi vuodeksi, ja eräin ehdoin sen jälkeenkin.
Tämä lisäsi näitten alueitten merkitystä ja otin nekin huomioon.
Palkkataso- ja työvoiman saatavuus.
Insinöörille pitää maksaa insinöörin palkkaa.
Erot eivät olleet kuitenkaan hirvittävän suuria.
Tietysti itäisessä Euroopassa, missä työntekijöiden palkat on kolmannes Suomen tasoa, tulee tuotanto halvaksi.
Mutta kokonaisuudessaan palkkavertailu…
Espanja, Iso-Britannia ja Balttian maat pärjäsivät hyvin palkka- ja työvoiman saatavuuden suhteen hyvin, eikä Italiakaan huonosti pärjännyt. Suomi sai bonusta korkeasta osaamisesta. Tiedän että Suomesta löytyisi tekniikan suhteen tarvittava osaaminen.
Piti huomioida ostopalveluiden hinta ja sitten vaihtoehto, jos tuottaa itse.
Eräs mikä on myös tekijä, jota piti ajatella, on tuotannon koneet ja laitteet.
Mm. käytettyjä alan laitteita on paljon helpompi saada, ja paremmalla hinnalla, mm. Saksasta ja Hollannista kuin Suomesta ja uusien koneidenkin hinnat ovat halvempia muualla.
Jos aloittaa uutta yritystä, sillä on paljon merkitystä, maksaako kone 38 000€ vai 51 0000€ kuin myös sillä, onko huolto samassa kaupungissa, vai 500 kilometrin päässä.
Sitten vuokrat.
Helsingissä on aivan käsittämättömät vuokrat.
Vuoriin tietysti vaikuttaa kysyntä ja tarjonta, mutta myös vuokraajan on pidettävä ne mielessä.
Tarjoaako se sijainti hänelle kilpailuedun, mikä on sijainnin merkitys hänelle, ja saako hän sille rahalle parhaan katteen sijainnilla.
Ja sitten on käsittämättömän nuijia vuokranantajia.
Suomessa Turku ja Turun seutu olisi oikeastaan paljon parempi paikka yritykselle, kuin Helsinki, tavaratuotantoa tekevälle yritykselle, sen perusteella mitä olen kuullut,
Stadissa tilaa ei sitten vuokrata alle pyyntihinnan.
Tai minä en ainakaan ole kuullut.
Pidetään tilaa mieluummin tyhjänä vaikka kuinka kauan, mutta ei vuokrata edullisemmin.
Turussa on kuulemma mahdollista sopia joustavista ehdoista. Kokeillaan alemmalla hinnalla nyt vaikka puoli vuotta ja joku on saanut olla ilmaiseksikin jonkin aikaa.
Maailman suurissa kaupungeissa, niitten keskustoissa, on todella kovat vuokrat.
Moninkertaisia hintoja Stadiin nähden.
Mutta sitten kun menee vähän sivuun, niin vuokrataso laskee nopeasti. Hintahaitari on todella laaja.
Siinä missä Stadissa, jossakin Sörkassa maksaa tai Pitäjänmäessä maksaa neliöltä jotakin 15€/neliö tähän tarkoitukseen sopivasta tilasta, maksaa saman hinnan Lontoossa, vastaavan matkan päässä keskustasta, laskien ajassa, ei kilometreissä.
Lontoon ulkopuolella kilpailukykyä heikentää sitten junamatkojen kallis hinta, mutta Suur-Lontoon alueelta löytää toimitiloja, joiden hinta on samaa luokkaa kuin Stadissakin. Vartti tai kaksi ydinalueelta ulos, hinnat ovat ihan asiallisia.
Sitten on taantuvien teollisuusalueitten tuet, joita voi saada muuallakin kuin Britanniassa, mutta parhaiten tunnen heidän tukensa. Ne voivat tarkoittaa parhaimmillaan vuosia vuokrattomuutta, jos luo alueella töitä.
Mutta näitten alueitten kilpailukykyyn sitten vaikuttavat myös esim. junamatkojen hinta. Silloin en laskenut tätä, mutta sillä on merkitystä. Jos toimii Bristolissa, ja joutuu käymään Lontoossa viikottain, tulee 16 000- 20 000 matkakuluja, jotka pitää kuitenkin kattaa, ennen kuin ne voi vähentää verotuksessa.
Annoin Suomelle sitten vielä vähän lisäpisteitä, tuttuudesta, yhteiskunnallisesta toimivuudesta ja korkeasta koutuksesta.
Kokonaisuutena, riippuen painotuksista, voi alueitten kilpailukyvyt laittaa erilaisiin järjestyksiin.
Kokonaisuutena päädyin silloin siihen, että Lontoon alue olisi paras. Myös mainitut Manchester ja Bristol olisi hyviä paikkoja.
Pelkästään Britannian paremmat kuljetushinnat olisivat tuoneet melkoisen säästön kustannuksiin, laskenut kannattavuusrajaa merkittävästi.
Barcelona olisi myös vahva, mutta kuljetusten hinta ja luotettavuus, sekä vähäisempi brändiarvo laskevat sijoitusta.
Vaikka tuotannon kustannukset olisivat suuremmat kuin joillakin muilla alueilla, brändiarvo ja nopeat toimitukset vaikuttivat paljon, sekä usko alueen omiin asiakkaisiin ja alihankintaan.
Berliinin alue myös vahva, mutta brändipisteet, kuljetukset ja työvoiman saatavuus arveluttivat.
Balttianmaiden hintataso nosti niitä, mutta kuljetukset, luotettavuus ja brändiarvo laski.
Suomessa alihankkijoiden puute, hintataso ja kuljetusten kustannus ja toimivuus laskivat, vaikka sitten tosiaan nostavia tekijöitä oli paljon. Ja vaikka Suomi on luotettava informaatioteknologian ja insinöörityön suhteen, kuluttajatuotteiden ja niihin liittyvien palvelujen suhteen Suomi nyt ei ole mikään suurvalta.
Jos hallinto ja suunnittelu voisi toimia Suomessa ja tuotanto, mikäli se pitäisi tehdä itse, Balttiassa, yhdistelmä olisi hyvä, mutta vielä parempi Tallinna ja Riika yhdistelmä, suunnittelu ja hallinto Tallinnassa, tuotanto Riiassa hakkaisi sitten Helsinki-Tallinna yhdistelmän, mutta kuljetuksen luotettavuus ja nopeus laskisivat pisteitä.
Eikä Balttia tai Suomi kummatkaan ole mitään kuluttajapalveiden kultamaita, jotka mainitsemalla saa aikaan hyvän laatumielikuvan.
Minä en pidä itsekään tätä täysin luotettavana, mutta suuntaa antavana.
Tästä kirjoituksesta puuttuu tekijöitä joita silloin selvitin, sillä tuossa välissä tosiaan alkuperäinen teksti ja sen taustalinkit lähtivät bittiavaruuteen ja tämä on muistinvarainen rekonstruktio
Oikeasti, ei minulla ole tähän näkyvissä olevassa todellisuudessa mitään mahdollisuuksia, mutta edelleen pidän tätä hyvänä ajatus- ja tiedonhankinta harjoituksena.
Opin paljon silloin tässä eri maiden mahdollisuuksista, miten haen tietoa, miten järjestelen sen, miten painottaa asioita, mitä arvottaa ja mitä pitää ottaa huomioon. Ja ne menetelmät, jolla asiaa tutkin, ja ne tiedot, mitä silloin jäi päähän, ne ovat edelleen hallussani.
Eikä tässä elämässä koskaan voi olla varma.
Pystyn kuvittelemaan että joskus olen taas työssä, jossa nämä taidot ja tiedot ovat hyödyksi, jota silloin sain.