Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.
TOUKOKUU 20, 2016
FORMEKULA – Η ΘΆΛΑΣΣΑ, Η ΘΆΛΑΣΣΆ ΜΑΣ, ΤΗ ΜΕΣΌΓΕΙΟ
Matka jatkui Papanikolisin luolalta kaakkoon, ohi Meganisin eteläkärjen.
Vaimoni oli varsin vaikutettu, ja nautti matkasta jo nyt.
Vaimolleni valokuvaus on tärkein harrastus, ja iso osa blogin valokuvistakin on hänen ottamiaan, joskin suurempi taitaa olla minun.
Yksi tämän matkan kuvien perusteella suunniteltu kuvio on ”Clear focus from near Nydri”
Matkaemäntä kertoi että etelässä oleva saari, taisi olla Kefallonia, oli maanjäristyksessä noussut toiselta puolen saarta peräti 60 senttiä joskus 50 luvulla.
Maanjäristyksiä onkin alueella tämän tästä, edellisenä tiistainakin oli ollut pieni, ilman että huomasimme mitään.
Vaikka alku matkasta oli jo vaikuttava, niin varsinaiset herkut alkoivat pieneltä Formekulan saarelta.
Ihmiset, jotka halusivat, pääsivät mereen uimaan.
Minä en uimisesta perusta, mutta ne jotka siitä pitivät, mukana vaimoni, näyttivät nauttivan siitä paljon.
Formekulan saari oli ensimmäinen etepeista, joilla pääsi mereen uimaan.
Pieni, asumaton saari oli myös munkkihylkeiden lepopaikka, ja kuulemma niitä oli näkynyt siellä edellisellä matkalla.
Munkkihylje liki yhtä harvinainen kuin Saimaan norppa, vaikka sen asuma-alue on valtava, Kyprokselta Azoreille, näitä harvinaisia elikoita on jäljellä vain noin 500-1000 eläintä.
Formekulan jälkeen matka jatkui edelleen itään.