Teimme toukokuussa 2016 matkan Kreikkaan, pistän nyt matkakertomuksen uusiksi.
TOUKOKUU 22, 2016
Se oli sunnuntai
Se oli viimeinen täysi päivä.
Aamu otettiin rennosti.
Me ollaan siinä aika hyviä.
Vaimo kävi uimassa ja vesijuoksemassa.
Ja minä istuin varjossa auringon alla.
Iltapäivä kävelimme satamaan, hitaasti.
Kylä oli hiljainen, mutta paljon lähdössä olevia turisteja laukkuineen.
Onnistuimme sitten näkemään kyllä hyvin tyypillisen, tekisi mieleni sanoa, kliseisen kreikkalaismummon.
Nyt valitsimme ruokapaikaksi El Grecon, joka jossakin on mainittu kaupungin parhaana.
Minä valitsin nyt sen mustekalan ja vaimo scampit, alkupalaksi lefkadan piirasta ja munakoisopullia.
Munakoisopullat on paikallinen erikoisuus, ja uskon että se jääkin sellaiseksi, hyvin paikalliseksi ja erikoisuudeksi. Oikeastaan ihmettelen että se oli levinnyt keittiön ulkopuolelle.
Lefkada-piiras sitä vastoin oli niin hyvä, että tehtiin sitä sitten kotonakin, mikä on oma messunsa.
Niin kuin joka terassilla, täälläkin oli kissat kerjuulla ja vaimo antoi kissalle scampin pään.
Kissa nuuski sitä ensin, sitten tuijotti vaimoani ikään kuin ”Ai sä niin kuin meinaat että mä syön tän panssarin tosta vaan?” ja tuijotti taas scampin päätä tyrmistyneenä.
Vaimo sitten meinasi että jos katti ei päätä syö, niin siirtää sen roska-astiaan, niin silloin kissa hyvin määrätietoisesti, ilman kynsiä ja kohteliaasti, otti vaimon käsivarresta kiinni, ja työnsi sen pois.
Ja söi pään.
Sitten mentiin syömään jälkiruoka toiseen ravintolaan, Eliteen. Vohveli jugurtin, hunajan ja saksanpähkinöitten kera. Oli hyvää.
Käveltiin hotellille ja käytiin kaupassa.
Ouzo pullo kotiin viemiseksi.
Vaimo kävi vielä uimassa ja kuvasi viimeinkin pohjassa näkemänsä oudot töttöröt.
Simpukoitahan ne.
Vaimo näki myös merisiilejä, joten hyvä pitää uimatossut jalassa.
Illalla, kun Nidri painoi itsensä tyynyyn, alettiin jo suunnitella lähtöä ja pakkaamaan laukkuja.
