Mies makasi poljetussa maassa selällään. Kypärän kasvolevyn silmäaukosta näkyi verta, joka oli jo osin maksoittunut. Jostakin kuului hevosen tuskaista hirnuntaa ja miesten valitusta.
Monet taistelut on käyty aamun sarastaessa, jolloin kaikki on jo ohi keskipäivään mennessä, mutta tämä oli alkanut vasta iltapäivällä, ja siinä vaiheessa kun Aragonian joukot ajoivat takaa Pisan lyötyä armeijaa, oli päivä jo laskussaan. Illan hetken hämärässä taistelukentälle tulivat huorat, varkaat ja apujoukot, viemään kuolleilta ja kuolevilta, ero oli perin ohut, vain veitsen terän mittainen, sen mitä heillä varastettavaa oli.
Mies makasi liikkumatta, puskan juurella, liki metsän reunaa, vailla elonmerkkiä kun Mama Cataldan joukko tuli paikalle. Päivän kirkkaudessa olisi joku muu saattanut sattua paikalle ensin, mutta nyt miehen löysivät nämä, joita joku muu olisi saattanut sanoa huoriksi tai kerjäläisiksi. Itse he sanoivat itseään Mama Cataldan seurueeksi, joka esitti tansseja, musiikkia ja näytelmiä, toki välillä huoraten, kerjäten ja varastaen, sen mukaan, mikä kulloinkin oli sesongin mukaista.
Mama Catalda itse näki, ja niin hän aina sanoi, eikä kukaan halunnut sanoa hänelle vastaan, ensimmäisenä, pensaan vierellä olevan miehen ja seurue kärryineen kaarsi kentän laitaan. Hän oli nähnyt pitkiä miehiä, ja paksuja miehiä, mutta nyt hän näki ison miehen.
Donore ja Sergio olivat jo menossa repimään varusteita vainajan yltä, kun Mama käski heidän odottaa. Hän mittasi miestä silmillään, käski sitten Donoren asettumaan pitkäkseen maahan miehen viereen. Donore vastusteli vain muodollisesti ja asettui miehen vierelle. Kun Donoren ja miehen kantapäät olivat tasan, Donore ulottui hädin tuskin kainaloon.
”Oletteko ikinä nähneet näin suurta miestä?”
”Millainen vehje sillä mahtaa olla?” Kysyi Eleni, seurueen nuorin nainen.
”Aina sulla on vehje mielessä!” Donore sanoi noustessaan maasta.
”Paraskin sanomaan!” Eleni vastasi ja koko seurue nauroi riettaasti, Donore muiden mukana
”Kohta se nähdään. Riisukaa mies!” Mama Catalda käski ja Sergio ja Donore menivät riipimään säärystimiä ja kaksi naisista asettui irrottamaan kasvoja peittävää kypärää, mutta rintalevyn kimppuun ei vielä kukaan päässyt, koska Mama seisoi liian lähellä ja mies olisi pitänyt kääntää ensin.
Kun naiset saivat kypärän irti, tuli esiin hupun suojaama pää ja sotilaan rujot ja partaiset kasvot. Mama kumartui katsomaan kasvoja tarkemmin.
Otsassa näkyi hupun alle katoava paloarpi oikean kulmakarvan yläpuolelta ylöspäin, vasemmassa poskessa oli arpi nenän juureen ja suupielestä alas toinen, rujosti parantunut, joka veti kasvoja hieman vinoon. Toisella puolen kasvoja näkyi vain mustelma poskipäässä ja pieni arpi, joka veti kulmakarvan päätä ylös.
Mies olisi voinut olla komea ilman arpia.
Mama Catalda veti hupun miehen päästä, punervat kiharat valahtivat esiin, ja samalla hetkellä kaksi sinistä silmää avautui ja katsoi suoraan Mama Cataldaan.
”Äiti?”