Oikeastaan kaikissa nykyisissä kulttuureissa, on olemassa jonkinlaiset säännöt siitä, kenen kanssa on soveliasta naida ja muodostaa parisuhteita. Nykyisin, kiitos amerikkaisen kulttuurin vyörytyksen, Euroopassa suhtaudutaan varsin tiukasti seksisuhteisiin serkkuihin ja sitä läheisempiin sukulaisiin, vaikka rapiat satavuotta sitten serkusavioliitot olivat yleisiä koko Euroopassa, eikä sedän ja sisarentyttären avioliittokaan ollut mahdoton vaikkapa Portugalissa noin 150 vuotta sitten. 
Mutta käytännössä, serkkujenkin kanssa solmittavat avioliitot ovat olleet yleensä kiinni siitä, miten yhteiskunnassa on ollut mahdollisuuksia solmia ylipäänsä ystävällismielisiä suhteita, ja miten omaisuus on yhteiskunnassa jakaantunut. Missä on ollut hyvin keskittynyt maanomistus ja heikko naisen asema, on omaisuuden hajauttamista estetty serkusavioliitoilla. Sitä vastoin, missa naiset ovat olleet voimakkaita, ja yhteiskunta ylipäänsä tasa-arvoisempi, omaisuuden vaikutus sukulaisavioliittoihin on ollut vähäisempi.
Mutta käytännössä kaikissa viimeltä 200 vuodelta tunnetaan vain yksi kulttuuri on vanhemman ja lapsen avioliitto ollut mahdollinen ja tämä on liittynyt juuri naisen heikkoon asemaan; eräissä osissa Intian maaseutua äiti on voinut naida poikansa, jos näin on estetty omaisuuden hallinnan menetys perheen ulkopuolelle; äiti on voinut näin ottaa määräävän aseman omaisuuden hoidossa, miehensä, eli poikansa, edustajana. Mutta muutoin, Euroopassa, Portugalia lukuunottamatta, serkkua lähemmän sukulaisen naiminen on ollut mahdotonta. Ja taas klasuuli, USA ei ole Eurooppassa, eikä oikeastaan edes länsimaa.
Jotta olisi voinut olla sukurutsan käsite ja kielto, on pitänyt olla perheen käsite, ja suurimmassa osassa tutkittuja keräilijä-, metsästäjä tai paimentolaiskulttuureita, se näyttää muodostuneen äidistä, lapsista ja miehestä.
Monimutkaisemmat järjestelyt, moniavioisuus ja muut avioliiton muodot, näyttävät kehittyneet vasta maanomistusolojen kehittyessä tai liittyvän kaupunki- ja kauppiaskulttuuriin, ja paimenolaisuuteenkin vasta näiden osana.
Säännöt avioliiton ja seksin soveliaisuudesta ei-perheenjäsenten kanssa, on myös edellyttänyt perhekäsitteen olemassa oloa ainakin jollakin tavoin, jotta on voitu rajata se, että olemassa perhe, se jon on syntynyt, jonka jäsenet ovat pois suljettu parinmuodostuksen kannalta, ja perhe, joka on tältä kannalta hyväksyttävä, eli ulkopuolinen perhe.