Maatalouden syntyminen neoliittisella kaudella oli suuri muutos ihmislajille, koko kulttuurille ja maapallon ekosysteemille. Muutos oli dramaattinen, eikä sitä kaikin osin voi pitää menestyksenä, vaikka se oli välttämätön.
Viimeisen sadan vuoden aikana, kun on tutkittu jäljellä olleita metsästäjä-keräilijä kulttuureja, se vahvistaa sitä käsitystä, että miehet ovat päävastuussa metsästyksestä ja naiset keräilystä, mutta tästä on ollut paljon variaatioita liuonnonolosuhteiden ja ravinnon saatavuuden mukaan, ja lihan, eli metsästyksen asema on ollut sitä tärkeämpi, mitä pohjoisempana ollaan oltu.
Liha on ollut ihmiselle tärkein ja halutuin ravintoaine ja yhteisön arvostetuin jäsen on ollut se, joka on ollut tehokkain lihan hankkija ja jakaja. Yhteinen ateria, erityisesti arvostetun saaliin, kuten vaikkapa karhun yhteydessä on tärkeä juhlameno, jossa saalistaja, lihan antaja on voittaja ja sankari.
Sankaria juhlitaan, ylistetään ja yllytetään uusiin saavutuksiin, ja ylistetty sankari tarjoaa ylistäjilleen juhlan, aterian ja palasen samaa sankaruutta, avotulella paistettuna.
Saaliin jakamisella on ollut tärkeä kulttuurillinen merkitys, mutta myös käytännön merkitys, jakamalla, kun samaa saalista ei välttämättä ole tarjolla joka viikko, on saatu paikka jakavassa yhteisössä, siinä yhteisössä joka jakaa.
Jakava yhteisö luo turvaa, suojelua, mahdollisuuksia.
Sitten pieni hyppy. 
Ajatelkaa miten lyhyt se on. Pieni hyppy mesoliittisestä metsästäjästä 14 000 vuoden takaa, roomanlaiseen triumfiraattoriin, joka saa ylistystä kansalta, ja jonka kunniaksi jaetaan juhla-ateria kaikelle kansalle sirkuksessa.
Jakaminen on vahvistanut yhteisöä, sen sidoksia, ja ennen kaikkea, antanut sen jäsenille paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä.
Metsästäjä- ja keräilijäyhteisössä erot yhteisön sisällä varmasti ovat olleet selvät, mutta eräällä tavalla yhteisö on ollut kuitenkin ennen muuta meritokratia, omistamisen erot eivät ole olleet mitenkään merkittävät, mutta se, kuinka hyvä olet ollut metsästäjänä, ja kuinka hyvä jakamaan lihaa, se on määritellyt sinun maineesi, ja maineesi on ollut se, mikä on nostanut sinut muitten yläpuolelle.
Välineet ovat olleet vaatimattomat, periaatteessa jokaisen yhteisön jäsenen saatavissa, veneet, koirat, mitä sitä nyt mahdollisesti on, on olleet kuitenkin helposti hankittavissa tai yhteisön omaisuutta, maa, sen saalis tai sato, se on ollut heimon aluetta.
Kaikki tämä luo kehyksen sille, millainen on keräilijä-metsästäjien suhde omistamiseen; se ei tee sinusta suurta, mitä sinä omistat, vaan se, mitä sinulla on varaa antaa yhteisöllesi, ruokaa, taitoa, kokemusta,
Mutta jotakin tapahtui.
Ja suurin osa maailmasta muuttui.