Suomen historian suuria tapahtumia olivat suuret nälkävuodet. Ne alkoivat vuonna 1857, jolloin kato koetteli Lappia ja Oulun läänin aluetta, jolloin osa väestä muutti pysyvästi Norjan puolelle.
Seuraavana sitten oli joitakin parempia vuosia, mutta kato kohtasi Pohjanmaata ja Savoa 1865, ja sieltä tuli laumoittain nälkäisiä kerjäläisiä mutta Uudellamaalla, Varsinais- ja Keski-Suomessa sato oli vielä säällinen.
Sitten tuli oikeasti huono vuosi 1866
Kesä oli sateinen.
Perunat ja juurekset mätänivät peltoihin.
Syysviljan kylväminen epäonnistui, eikä rukiin kasvulle ollut olosuhteita koko maassa.
Osa väestä lähti Venäjälle.
Tunsin itsekin yhden ihmisen, jonka äidin isoäidin äiti oli 8v. kun käveli nälkää pakoon Jyväskylästä Pietariin.
Ryhdyttiin toimeen viljan ja jauhojen saamiseksi ulkomailta.
Sitten tuli halla.
Ensimmäinen elokuussa.
Syyskuun kolmantena se sato, mitä ei ollut aikaisemmin tuhoutunut tai korjattu, tuhoutui pakkasessa.
Sateet jatkuivat.
Perunat tuhoutuivat.
Viinan kotipoltto kiellettiin, jotta talonpojat säästäisivät viljansa, eivätkä polttaisi sitä viinaksi.
Ja pahempaa oli luvassa.
Tänään ruokani oli pari leipäpalaa, ja kummankin päällä viipale juustoa, kuppi kahvia.
Töissäni olin aamupäivällä varsin nälkäinen, mutta satuin törmäämään vanhaan kamuuni, jolla oli mukana pieniä lihapasteijoja, ja hän tarjosi yhden.
Sillä mentiin kolmeen asti, jolloin sain taas palan leipää.
Kun vaimo tuli kotiin, söin taas luusoppaa.
Illalla join vielä kupin teetä, palan leipää ja jaoin vaimoni kanssa viimeisen viilin.
Luusoppa.
1/4 kilo palviluita
2 litraa vettä
1 sipuli
5 maustepippuria
3 ruokalusikallista ohrasuurimoita
1/2 lanttua
3 porkkanaa
2 litraa perunoita
Luut laitetaan kylmään veteen, keitetään ja vaahto kuoritaan.
Sipulit, suurimot ja pippuri laitetaan mukaan.
Kun viimeinenkin lihan ripe ja maku on siirtynyt luista liemeen, otetaan luut pois, ja lisätään ensin lanttu ja porkkanat, hetken päästä perunat, ja kun nämä on kypsät, laitetaan mukaan mausteita sen mukaan mitä on käytettävissä ja tarvetta on.