Meidän kahden viikon pula-ajan perusta on vuoden 1942 annoksissa, mutta kuitenkin niin, että juurekset, kuten sota-aikana peruna, eivät ole säännösteltyjä.
Juuri silloin, keväällä -42, tilanne oli tiukin, vaikkakin sadothan huonontuivat koko ajan.
Vuonna 1942 / 1 066 tuhatta tonnia (70 % vuoden 1939 sadosta)
Vuonna 1943 / 1 029 tuhatta tonnia (68 %vuoden 1939 sadosta)
Vuonna 1944 / 827 tuhatta tonnia (55 %vuoden 1939 sadosta)
Vuoden 1945 sato oli vielä vuoden 1944 satoakin pienempi.
Kuitenkin lihan ja voin määrää voitiin kasvattaa vuoden 1942 loppu puolelta, vaikka sitten vastaavasti, sokerin määrä pieneni vain 250 grammaan kuukaudessa.
Lauantaina aamu lähti tavanomaisin elkein.
Leipää ja kahvia.
Tänään tuli tehdyksi aika paljon duunia, käveltyä, siivottua, laulettua, ja mitä kaikkea.
Ja se tuntui.
Vaikka söimme aamiaisen vähän tavallista myöhemmin, lounasaikaan oli aika kova nälkä, ja se vaikutti mielialaan.
Ja vatsavaivat turvottavat.
Kun läksin laulamaan, pistin päälle puvun, jota käytän tämän tapaisilla keikoilla, jota jota olin kokeillut viime sunnuntaina ja sopivaksi todennut.
Nyt housut tuntuivat puristavan, vaikka paino onkin toista kiloa vähemmän.
Sitten tuli kävelyä tänään. Periaatteessa aina normisti 7 kilometriä, mutta kuitenkin.
Annoin sen verran periksi, että otin Toverissa siiderin, vaikka se ei ihan annoksiin olisi mahtunut.
Kotona sitten kuppi teetä, vieraita odotellessa.
Vierailla oli omat ruoka-rajoitteensa, mutta leivällä ja juustolla mentiin, paitsi sitten erikoisextraa, uuniomenaa kauran kanssa, vähän sokeria.
Koska join sen siiderin, pienensin vähän leipäannostani, mutta tällä mentiin.