Olen suunnitellut erinäisen määrän kuoseja kankaisiin.
Mutta en suhtaudu niihin samalla tavalla kuin vaatesuunnitteluun.
Kankaat ovat helppoja, ja suhtaudun niihin toisinaan enemmän taideteoksina, mutta toisaalta taas huumorina; rakennan niihin usein sisään vitsejä, joiden ymmärtämiseen tarvitsee kumman huumorintajun, kyvyn lukea merkkejä, leikkiä sanoilla ja tuntea aika paljon kirjallisuutta.
Enkä selittele niitä. Selittely ei paranna koskaan tarinaa, joko sen ymmärtää nyt, myöhemmin tai ei laisinkaan, mutta se pitää tehdä itse.
Kuitenkin välineenä kangas on rajallinen.
Olen saanut useamman kurssin verran opetusta vaatetussuunnittelusta.
Minun opettajani ovat aina kiinnittäneet huomiota siihen, että olen suunnittelijana kaupallisin kurssillani.
Minähän olen käsityöläinen.
Vaikka ajattelen kuvilla, teen kuvilla matematiikkaa.
Ja pidän taulukkolaskennasta.
Ja minulla on käsitys siitä, mitä ihmiset haluavat itseltään.
Pelkällä kuvion suunnittelulla en pääse lähellekään sitä, mitä minä haluan.
Ei silti, etten silti pitäisi monia kankaitani ihan helvetin paljon parempina, kuin vaikka Finlaysonin, Marimekon kuraruutasta puhumattakaan.
Vaatteen suunnittelun ytimessä on ihminen.
Se ei ole minä.
Se on asiakas.
Tätä sanoin silloinkin, kun luennoin Otaniemessä verkkopalvelujen suunnittelusta. Kaikki verkkosivut pitää suunnitella ihmiselle. Ei yritykselle, ei pankille, ei tekijälle, vaan ihmiselle.
Verkkosivuja käyttää ihminen.
Eikä myöskään yritys päätä hankkia verkkosivuja.
Yritykset eivät päätä yhtään mitään.
Ihmiset tekevät päätökset yrityksissä.
Tämä ei tarkoita, että yrityksillä ja kuluttajille pitäisi tehdä samanlaisia verkkosivuja ja -palveluja, vaan että yrityksissäkin sen yrityksen viestintää, strategiaa ja tulosta tekevät ihmiset, joilla on mielikuvia siitä, mitä sen pitää olla.
Yksi asia mistä puhuin Otaniemessä, oli kohdentaminen.
Et voi tehdä kaikille.
Jos teet kaikille, et tee kenellekään.
Toki voit tehdä hyvin suurelle joukolle.
Voit tehdä jopa enemmistölle.
Mutta jos teet kaikille, et tee kenellekään.
Suunnittelijana et voi tehdä kaikille.
Marimekko ja Finlayson eivät tee kaikille.
He tekevät omille asiakkailleen.
Heidän asiakaskuntansa on melko suuri, suomalaisittain, mutta ei kaikki.
Minä en ole heidän asiakkaansa.
Parikymmentä vuotta sitten tein itselleni paitoja.
Jotkut kaverini muistavat ne minun paitani, joissa oli hyvin erilainen kaulus.
Minulla oli sellaisia mukanani Barcelonassa.