Eilen julkaistiin tieto siitä, että elokapinallisia kyynelkaasulla suihkuttaneet poliisit saavat syytteen.
Eräät olivat sitä mieltä, ettei syytteitä pitäisi nostaa, koska poliisi noudatti määräyksiä.
Eilinen oli hyvä päivä nostaa syyte.
1.10.1946, 75 vuotta sitten, ensimmäinen Saksan korkeinta johtoa vastaan käydyistä Nürnbergin oikeidenkäynneistä saatiin päätökseen.
Syytteitä oli jaettu osallistumisesta salaliittoon tai yhteiseen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi, tietyistä sotarikoksista rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta, sotarikoksista, sekä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
24:stä syytetystä 12 tuomittiin kuolemaan, 7 vankeuteen, 4 julistettiin syyttömäksi tai syytteistä luovuttiin, ja 1 teki itsemurhan ennen oikeudenkäyntiä.
Kuka hyvänsä heistä olisi voinut vedota myös määräyksiin ylemmiltään.
Mutta siinä on se ihmisyyden raja.
Noudatammeko epäinhimillistä lakia tai ylempien määräystä, joka on vastoin laki.
Elokapinallisten sumuttaminen kyynelkaasulla ei ole kansanmurha, hyökkäyssota tai sotarikos, mutta se, onko se rikos, se on oikeuden tutkittava. Ja jos se oli rikos, se että noudattaa määräyksiä, sitä ei voida mitenkään pitää lieventävänä asianhaarana.
Lammasmaisuuden pitäisi olla raskauttava seikka, jos ei rikos itsessään, ihmisyyttä vastaan.