Kuten kaikki, jotka nyt ylipäänsä jostakin jotakin tietävät, tietävät, Kepu on kansakunnan syöpä, mutta toisin kuin urheilun kanssa, keskiolut ja runsas sukupuolielämä ei pelasta siltä.
Kepu on vääntänyt Suomea väärään suuntaan kauemmin kuin on ollut olemassa; se aloitti sen omalla nimellään Maalaisliitto ja jatkaa sitä Keskustapuolueen salanimen turvin. Väite että kepu olisi keskuslainen puolue on kuin keskustapuolue, törkeää vääristelyä, kun oikeasti kyseessä on agraarisosialistinen konservatiivipuolue, jonka tarkoitus on sosialisoiduilla varoilla turvata omille kannattajilleen nostalginen elämäntapa menneisyyden onnelassa, jota ei oikeasti ole koskaan ollutkaan.
Tämän kansallinen vaiva aloitti kansakunnan piinaamisen viime vuosisadan alussa, ajamalla maahan torpparilakia, joka antoi torppareille oikeuden lunastaa tilansa. Vaikka toisaalta silloisessa poliittisessa tilanteessa lain säätämisen saattaa nähdä kauniissa valossa, se merkitsi 46 645 pientilan syntymistä, ja tätä kautta vahingoitti ja pitkällä tähtäimellä vaurioitti syvästi Suomen kehitystä.
Suomen ja Ruotsin maatalous lähti kehittymään eri teille sen myötä että Suomen sodan jälkeen Suomesta itsenäistyi Suomen Suuriruhtinaskunnaksi, joka peri Ruotsin lain sinällään.
Tilojen pilkkominen pienempiin osiin sallittiin Ruotsin lain mukaan 1751, jota vielä täydennettiin vuoden 1757 maanjakolailla, ns. isojaolla.
Monimutkaisten jakosääntöjen selittäminen on tässä yhteydessä tarpeetonta, mutta tilojen pilkkominen pienempiin oli kuitenkin pitkään vaikeaa ja monimutkaista luvan varaista toimintaa. Samassa yhteydessä sallittiin myös torppien perustaminen muillekin kuin aateliskartanoille.
Isojako ja torpparilaitos, per se, oli maatalouden kehittämiselle erittäin iso askel ja lisäsi Ruotsin maataloudentuotantoa merkittävästi.
Mutta vaikka torpparilaitos lähti kehittymään vasta 1700-luvun puolesta välistä, niin Ruotsissa lähti kehityksen seuraava aalto vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, kun Ruotsin maataloutta alkoi omalta maatilaltaan uudistaa Paroni Rutger Macklean, vuodesta 1783 alkaen.
Paroni Rutger Macklean toki uudisti monella muullakin tapaa maataloutta, pisti toimeen isojaon torpillaan, kehitti viljelymenetelmiä, loi Skånen nyt perinteisen maalaistalon mallin, hän ennen kaikkea toi rahan maaseudulle.
Päivätöistä luovuttiin, ja torpat maksoivat vuokransa silkalla rahalla.
Vaikka isojako toi maatalouteen tehokkuutta, selkeä raha muutti talouden luonnetta niin, että se, mitä torppa tuotti ja teki, ei ollut enää oleellista koko kartanotalouden, ja ennen muuta torpan itsensä kannalta, vaan se, tuottiko tila rahaa.
Menestyvät vuokraviljelijät saattoivat vuokrata lisämaata, tai jos torppari oli lahjakkaampi muussa kuin viljelyssä, oli torpasta luopuminen helpompaa, koska ei tehty vuosikymmenien päivätyösopimuksia.
Suuri, hyvin hoidettu kartano sai silkkaa rahaa, ja sillä rahalla taas voitiin ostaa palveluja maaseudun väeltä, tarpeen mukaan.
Ja silkka raha on taloudellisempaa kuin päivätyö tai maataloustuotteet.
Rutger Mackleanin tilalla tämä tarkoitti sitä, että kartano menestyi niin hyvin, että tilan väki kaksinkertaistui 25 vuodessa, ja jotta väki kaksinkertaistuisi piti siis myös maantuoton kasvaa. Kaikki vaurastuivat. Maanomistaja vaurastui ja hänen vuokraviljelijänsä vaurastui, ja suuret tilat muodostivat merkittäviä vakuusarvoja, joilla saatetttin lainoittaa kartanon, tai kaupungissa olevaa teollisuutta.
Maan kahleista vapaat ihmiset saattoivat lähteä kaupunkiin tekemään sitä, mitä osaavat, tai muille maille.
Raha vuokra alkoi Rutger Mackleanin kartanolta, ja levisi siitä sitten ensin Skåneneen ja sitten 1810 nurilla tuli mukaan lakiin,
Siinä vaiheessa Suomi oli jo irtaantunut Ruotsista ja uusi toimintatapa ja laki eivät tulleet Suomeen.
Vaikka Suomen irtaantuminen Ruotsista merkitsi paljon hyvää ja kaunista Suomelle, niin Ruotsin uusi tehokkaampi tapa ei tullut Suomeen. No toki jossakin määrin, mutta se ei perustunut lakiin, niin kuin Ruotsissa.
Isojako eteni kyllä Suomessa, hiljalleen ja saatiin päätökseen sitten joskus 1970 lopulla
Mutta torpparit joutuivat tekemään suullisia sopimuksia, päivätöitä ja tekemään 50 tai 100 vuoden sopimuksia vielä 110 vuotta. Suomen viimeinen torpparisopimus purettiin vasta 1980.