Seitsemäntoista vuotta, seitsemäntoista vuotta
Seitsemäntoista vuotta, tällä kylällä
Petite Ville, sehän riittää
Täällä missä näyttämön reunalla on taskulamppu
Päällä osuuskaupan haaltunut hintalappu
Sisällä väsynyt paristo
Kun nousee varpailleen,
Näkee että tuolla se on
Kirkon takana – Saatana,
Ihan kaikki
Ihan kaikki kirkon takana ja ihan kaikki sinne menossa
Sinne missä on suuri näyttämö ja kaikki
Ja kaikki ne jotka meitä odottavat
Se seitsemäntoista vuotta riittää.
Sitten, kun olen muualla,
Suurella näyttämöllä,
Voin nauraa, kaikille kaikkitietäville,
Niin että isäkin kuulee
ja nauraa kanssani
suurella näyttämöllä,
Siellä minä voin ottaa omat stressini
Sotkea vuorosanani ihan itse
Tai kirjoittaa uudet –
Sanoa äidille, älä huoli;
Vaikka tuskin hän huolii
Ja huolii kuitenkin, luontonsa mukaan
Lankojaan nykien.
Menee vain ja vierittää uuden kiven
Ja sitten, joskus
Siellä suurella näyttämöllä,
Minä voin istua katsomossa,
Kivittämättä ensimäistäkään,
Vierittämättä toista kiveä.
Virittämättä ja kelloon katsomatta
Antaa veljeni hoitaa tämän sirkuksen
Sehän on hänen hommansa
Hoitaa
Katsomossa
Juuri siinä
Mihin parrasvalojen kirkkaus juuri riittää.
Minä voin ajatella lempeästi kaikkia niitä vuosia
Tällä kylällä,
kaikkia niitä vuosia
kirkon takana
Nousta varpailleni ja katsoa takariville,
Mihin se Petitte Ville jäi?
Katrille 9.9.2021