Sataman suulle ei ollut enää mailiakaan, kun tuulen suunta vaihtui ja alus alkoi armotta painua etelässä olevia basalttiriuttoja kohden. Markiisi katseli itse, kuinka aallot paiskasivat pienen aluksen kalliota vasten ja se pirstoutui kuin kanahäkki, puun ja rojun jäädessä kellumaan kuohuvaan veteen.
Markiisi lähti itse miestensä mukaan rannalle, pelastamaan mahdollisia eloonjääneitä. Vain muutama mies löydettiin tajuttomana ja pahoin loukkaantuneena rantavedestä ja nämä kannettiin markiisin kaupunkitaloon, Palazzo Bragaloneen.
Seuraavana päivänä toinen nuorista miehistä tuli tajuihinsa ja kertoi että he olivat Portugalista. Toinen nuorista miehistä oli kreivi Mascencan poika Juan, joka oli matkalla Roomasta kotiin ja tajuihinsa tullut oli hänen palvelijansa ja perheen opettajan poika, Tiago Moniz.
Portugalilainen aatelispoika tuli jotenkin tajuihinsa, mutta ei ennalleen. Hän istui, kun hänet autettiin istumaan, seisoi, kun hänet nostettiin seisomaan ja söi kun häntä syötettiin, mutta muutoin, hänestä olivat järki ja äly kadonneet.