Mielleyhtymä

Hiljan tapasin lapsuuteni kamun, jonka kanssa tuli puheeksi että jotkin kasvikset saattavat olla ihmisravinnoksi sopivia, jos ne valmistetaan niin, että niissä piilevät myrkyt hajoavat ja haihtuvat.
Tiedän tämän, että monet kädelliset, kuten naperkulliaiset ja narupetterit pystyvät syömään kasviksia, ja jopa ihmiselle läheistä sukua olevat bonobot voivat tulla toimeen pelkillä kasviksilla.
Tietäen asiaan sisältyvät riskit, otin lähtökohdaksi Amerikasta tuodun myrkyllisen koisokasvin, tomaatin, ja sen vaaran merkiksi hehkuvat punaiset hedelmät.

Samantien valitsin toisenkin myrkyllisen koisokasvin, joka tunnetaan nimellä ”paprika”.

Edellisten myrkkyjä tasapainottamaan, otin sitten Aasian sisäosista kotoisin olevan juurivarren, porkkanan, joka nykyään on jalostettu paljon alkuperäisiä mahtavammaksi.

Sitten valitsin tähän kolme sipulityyppiä, sarjassa kolme valkosipulin kynttä, kaksi keltasipulia ja yksi punasipuli.
Ja sitten tietysti öljyä, joka tässä tapauksessa on Kreikan läntisistä osista, likeltä Iguemenitzan kaupunkia.

Sitten oli vuorossa ns. pärelöinti, jossa raaka-aineet silputaan tuhannen pillun päreeksi.

Käytännön syistä aloitin paprikasta.
Se on raaka-aineista myrkyllisin.
Kuumesin desin öljyä kiehuvaksi, ja laiton paprikat sinne.

Ja sitten tomaatti.

Ja sinä aikana kun paprikat saivat poliittisen viherpesun, pärelöin tomaatit.
Tiedän että eräät, ns. puristisen pitsipersekasvatuksen saaneet saattavat katsella oudoksuen pientä veistäni, vaikka muutoin suosin isoja aseita, niin veitsen kanssa tyydyn usein tuollaiseen pieneen.
Tärkeintä on aina että veitsi on terävä, ja että sitä osaa käyttää.
Ja tämä on rakkaan Leila-tätini oppeja.
Moni hyvä yritys on jäänyt yritykseksi, ja veitsi on tarttunut luuhun, vaikka kyseessä olisi isokin ase, jossa on voimaa takana.
Pienen, ohuen ja terävän aseen kanssa on helpompaa.
Sellaisen kanssa ei tule käyttäneeksi niin paljon voimaa, se joustaa, liikkuu luun sivusta juuttumatta, säilyy herkkyys ja silloin käyttää veistä taidolla, kun seuraa sen herkän terän tietä, ja kaikihan tietätävät sen tien.
Lyhin tie miehen sydämeen menee alaonttolaskimon kautta.

Kas huomaan, etten tullut kuvanneeksi tomaatteja kattilassa, ja kävi kuin ennen Novgorodissa, mutta tämän saa sitten itse kukin kuvitella mielessään.

Ja sitten porkkanan kimppuun.
Vaikka nimestä saattaisi toisin kuvitella, ei porkkanalla ole mitään tekemistä kalakukon, Porkkalan perinneruuan kanssa, vaikka porkfish pai onkin tietyllä tavalla aika likellä.

Porkkanat päätyivät sitten tomaattien ja paprikan kanssa samaan pataan.

Koska tässä vaiheessa ei enää tarvinnut niin genitaalisti lämpöä, lisäsin toisen desin öljyä ja laskin lieden lämmön kutoselta kakkoselle.

Sitten iskin kiinni sipuliin, kynsilaukkaan, näyttääkseni trikolaarisen leijonan kynteni.

Minulla on veitsi.
Se on pieni ja osaan käyttää sitä.
Ja nyt se on niin terävä ja ohutteräinen, että se ei murskaa turhia sipulin solukalvoja, vaan ainoastaan viiltää nämä rikki, jotka osuvat juuri aseeni eteen.
Koska vähemmän sivullisia uhreja, vähemmän kyyneleitä.
Tässä yksi syy miksi kannatan täsmäiskuja hyvillä aseilla.

Oikeasti mä en tiedä, onko se niin, että valkosipulin maku vaihtelee sen mukaan, käyttääkö veistä vain puristinta, mutta leikitään nyt niin, kun mä viihdyn tämän aseen kanssa.

Valkoiset sipulit sinisellä leikkuulaudalla sopisivat Suomi Sataa juhlavuoden kattaukseksi, onhan siinä suomalaisten kasvojen tyypilliset värit.
Mutta niin tai näin, pataan päätyy sekin. Kuten noin kolme tahi kahdeksan tippaa vertani, ettei menisi täysin vegaaniksi.

Sitten rouhaisen sekaan vielä kunnon töräyksen mustapippurimyllystä ja suunnilleen lusikallisen mango-curryä.

Ja sitten?
Sitten odotellaan.

Tunti

Toinen

Kolmas

Neljäs

Viides.

Viisi tuntia, tai enemmän, yhtään ei laiteta kattilaan vettä, vaan kaikki neste on öljyä, mitä laitettiin alkuun kattilaan kaksi desiä, ja sitten keitellään.
Keitellään viisi tuntia, tai enemmän, ja sitten jäähdytellään.

Kun tämä on sitten valmis, niin että materiaalin rakenne alkaa hajota, niin sitten pois liedeltä, ja viileään.
Se on mennyt kasaan kolmanneksen.
Seuraavan kerran, kun laitan jotakin ruokaa, mulla on sitten soossipohja valmis.
Saattaa olla että tuo päätyy pastaan, tai kenties lohelle, voi olla niinkin, että teen äijäpihvit ja pistän tuon siihen.
Tuo on kuitenkin noin kahdeksan annosta, eli pakastan sen, mitä en käytä huomenna, vastaisen varalle.