Kuten aikaisemmin kuvittelen sanoneeni, maailman muuttuminen aiheuttaa stressiä, mutta me emme oikeasti voi sille mitään, että maailma muuttuu. Teknologian kehitys, ihmisen vaikutus ympäristöön, ihmisten keskimääräinen kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuutta, mukavuuden halu, ahneus ja kaikki, muodostavat sellaisen globaalin järjestyksen, jossa meidän mahdollisuutemme vaikuttaa yksilöinä ovat hyvin rajalliset, ja se mitä me kuvittelemma elämän hallinnaksi, on vaikutukseltaan sama kuin suojaantua tsunamilta talouspaperirullalla.
Kuitenkin kuvitelma siitä, että homma on hallussa, on siinä määrin tärkeä säilyttää, että olemme valmiita tekemään uskomattomia mielen akrobaattiliikkeitä, voidaksemma säilyttää mielikuvan järkevästä, turvallisesta ja hallitusta maailmasta.
Juuri mielikuva hallitusta maailmasta on tärkeä elementti siinä, millä maailman diktatuurin pysyvät vallassa. Myös erilaiset ulkomaalaisvastaiset liikkeet saavat voimaa siitä, että maailma yksinkertaistetaan sellaiseksi että siinä voidaan kuvitella, että poistamalla mustapekka pelistä, jäävät jäljelle vain onnelliset perheet.
Tähän samaan kysymykseen liittyy myös terrorismin synty.
Eräät, lattian tasolta tarkastellen, älykkäätkin ihmiset ovat ihmetelleet sitä, miten terrorismi näyttäisi olevan yhteiskunnassa sen keskiluokan hommia. Osittain tämä ajattelu on silkkaa ilkeyttä ja ylimielisyyttä, mutta joka tosin perustuu silkkaan tietämättömyyteen ja älylliseen laiskuuteen. Itseasiassa on hyvin mielenkiintoista millaiset ihmiset ovat halukkaimpia älylliseen laiskuuteen, mutta se on toisen messun aihe.
Keskiluokan kirous on toivo. Kaikkein köyhimmillä ei ole siihen varaa, sillä he käyttävät sen ajan selviytymiseen tai he vain yrittävät olla näkemättä sitä mikä voisi olla paremmin, koska sillon he näkisivät oman toivottomuutensa.
Maailma tarvitsee idealismia. Idealismi pitää sisällään ajatuksen paremmasta maailmasta. Mikään maailmassa ei satuta niin paljon, kuin toivon katoaminen. Se mikä lapsen kuolemassa satuttaa, on se, että meidän toivomme on lapsissa.
Keskiluokkainen ihminen, joka näkee toivon, mahdollisuuden parempaan, mutta joka myös näkee, että ne portit, joiden kautta tie parempaan maailmaan näyttävät kulkevan, ovat suljetut, voi turvautua väkivaltaan, kapinaa, vallankumoukseen, terroriin. Se ei ole tässä oleellista, pääsisikö sitä tietä parempaan elämään, eikä sekään, ovatko nämä portit kiinni, vaan se, että tämä ihminen kokee ja näkee ne portit suljettuina.
Maailma muuttuu. Se muuttuu sitä koko ajan, emmekä me voi sille mitään.
Muutos törmää meidän kuvitelmiimme, toiveisiimme ja haaveisiimme. Toiset meistä eivät kestä sitä. He ulkoistavat oman heikkoutensa pysyä muuttuvan maailman mukana, koska silloin se on helpompi kestää. He siirtävät muuttuvan maailman sietämättömyyden ja vastuun siitä muille. Heidän on helpompi vihata muita, kuin halveksia itseään.
Muuttuvan maailman pimeä ydin on meissä itsessämm