Oikeastaan kaikissa nykyisissä kulttuureissa, on olemassa jonkinlaiset säännöt siitä, kenen kanssa on soveliasta naida ja muodostaa parisuhteita. Nykyisin, kiitos amerikkaisen kulttuurin vyörytyksen, Euroopassa suhtaudutaan varsin tiukasti seksisuhteisiin serkkuihin ja sitä läheisempiin sukulaisiin, vaikka rapiat satavuotta sitten serkusavioliitot olivat yleisiä koko Euroopassa, eikä sedän ja sisarentyttären avioliittokaan ollut mahdoton vaikkapa Portugalissa noin 150 vuotta sitten. 
Mutta käytännössä, serkkujenkin kanssa solmittavat avioliitot ovat olleet yleensä kiinni siitä, miten yhteiskunnassa on ollut mahdollisuuksia solmia ylipäänsä ystävällismielisiä suhteita, ja miten omaisuus on yhteiskunnassa jakaantunut. Missä on ollut hyvin keskittynyt maanomistus ja heikko naisen asema, on omaisuuden hajauttamista estetty serkusavioliitoilla. Sitä vastoin, missa naiset ovat olleet voimakkaita, ja yhteiskunta ylipäänsä tasa-arvoisempi, omaisuuden vaikutus sukulaisavioliittoihin on ollut vähäisempi.
Mutta käytännössä kaikissa viimeltä 200 vuodelta tunnetaan vain yksi kulttuuri on vanhemman ja lapsen avioliitto ollut mahdollinen ja tämä on liittynyt juuri naisen heikkoon asemaan; eräissä osissa Intian maaseutua äiti on voinut naida poikansa, jos näin on estetty omaisuuden hallinnan menetys perheen ulkopuolelle; äiti on voinut näin ottaa määräävän aseman omaisuuden hoidossa, miehensä, eli poikansa, edustajana. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.10 – Serkut? Sehr gut!”
Avainsana: avioliitto
Martangela Bonacuoren rakkaus
Minä olin istunut jonkin aikaa Bonacuoren keittiössä ja talon emäntä laittoi meille kahvit, sitten aloimme yhdessä perata maisseja ja muutaman turhanpäiväisemmän asian perästä uskalsin sanoa asiani, “Tietääkö Martangela rouva, että Don Elias tulee iltaisin neiti Pinnan luota.”
Rouva ei näyttänyt mitenkään kuulleensa minua, vaan repi maissinlehtiä tasaiseen tahtiin.
“-Seuran talolla tapellaan, ehtiikö emäntä mukaan!- huusi takkuinen pää ikkunasta ja minä tiesin kyllä että Bardilli Lussurgu siellä huusi!” Martangela Bonacuore kertoi, ja repi samalla suojalehtiä maissista. “Sama Bardilli, jonka poika nai meidän Marieddun!”
Kun Isä Bonaventura sanoi, että signora Bonacuore oli verevä emäntä, nostivat kyllä vanhan kaupungin rouvat kulmakarvojaan, mutta kukaan ei oikeastaan ollut eri mieltä, enkä minäkään tohdi papille muuta väittää.
“Äiti huusi – Martangela, otahan koppa ja lähde mukaan -, ja minähän menin!” rouvan kädet tekivät koko ajan työtä. Vaikka hän oli varakas nainen, ne kädet tekivät kaikkia töitä, joita Bonacuoren tukkuliikkeessä oli.
“Dietro Fabbrica. Tiedätkös millainen jalkapalloseura se on?” Minä kyllä tiesin ja nyökkäsin, mutta tämä ei estänyt Martangela-rouvaa kertomasta. “Jalkapalloseura. Ja kissan paskat!” Oli hyvä että olimme kahden, sillä tapa, jolla Martangela-rouva kiskaisi peitinlehdet maissista, olisi voinut käydä jonkun miehuuden päälle.
“Ainut joukkue koko maailmassa, jolla on yhteensä 22 vuotta pelikieltoja,” ja talon rouva viittasi joen taakse maissilla “ja ainut joukkue saarella, joka on kokonaisuudessaan pidätetty kesken ottelun!” Lue lisää ”Martangela Bonacuoren rakkaus”
Puolisolleni
Tänään on sinun syntymäpäiväsi.
Hieman harmittaa, ettei minulla ole tänään sinulle lahjaa, eikä muutoinkaan tunnelma ole kaikkein juhlavin,mutta kuitenkin, nämä päivät, tämmöiset, pyhät, ovat niitä, joina, oli päivä muutoin kuin harmaa ja arkinen hyvänsä, rakkaus kirkastuu.
Minä pidän sinusta, ja minä rakastan sinua, ja minä olen rakastunut sinuun, aina uudelleen.
Me emme ole niitä ihmisiä, joita olimme viimevuosituhannella, kun tutustuimme.
Me olemme muuttuneet.
Ja rakkaus on muuttunut. Lue lisää ”Puolisolleni”