Avainsana: Bragalonen valokuvaaja

Bragalonen valokuvaaja: Bragalonen pitsiä.

Pienen säätämisen jälkeen Agatha asetti kameran parvekkeen kaiteelle, tähtäsi aukion keskellä olevan pienen rakennuksen katolla olevaa haukkapatsasta ja painoi nappia. Ensimmäisen kuvan jälkeen Agatha sääti kameransa uudelleen, kuvasi patsaan uudelleen ja vielä kahdesti. Kömmittyään jaloilleen, Agatha astui sisälle asuntoon ja nojasi oven karmiin ja otti sarjan kuvia, nyt pystyyn.

Kuuden patsaasta otetun kuvan jälkeen hän suuntasi kameran piazzan toisen laidan aatelistaloihin, ja otti kuvan toisensa jälkeen, kunnes huomasi että filmi oli loppunut.

Herra Pisano oli katsonut kuvaamista hiljaa, ja näytti surulliselta, kun Lady Agatha kääntyi häntä kohden.

”Te rakastatte valokuvausta, jalosukuisuus.”

Herra Pisanon toteamuksessa oli jotakin pohjattoman surumielistä, jotakin, joka kosketti Lady Agathaa epämääräisellä, liki tungettavalla, mutta silti herkällä tavalla.

”Minä… Minä haluan nähdä asiat.”

”Te rakastatte valokuvausta.”

Lady Agathan oli pakko olla vain hiljaa. Hän tunsi pienen puristuksen rinnassaan, hellan, ja kuin silmät olisivat saaneet pisaran kastetta. ”Niin, minä taidan rakastaa valokuvaus ”sitten Lady Agatha katsoi kimmeltävin silmin herra Pisanoa, ”eikö se oli hieman säälitystä.”

Herra Pisano hymyili surun väistymättä silmistä.”

”Ei.. Se on suurenmoista. Minä kadehdin teitä, jalosukuisuus.”

He kulkivat hiljaisuudessa alakertaan, siellä Agatha sanoi, ”Minä lähetän teille kuvan, se vaakuna minun serkulle, ne tehdään kuvat sitten liinaan. Ja lasku hotellissa?”

”Tämä sopii, jalosukuisuus.”

Kun Lady Agatha tuli ulos pienestä pitsikaupasta, hänellä oli outo tunne. Kevyt, mutta silti kuin olisi huolestunut.

Bragalonen valokuvaaja: Aamiainen Montebrazzissa

Lady Agatha söi munakkaan suustaan ja pyyhki suunsa, ja katseli merkitsevästi Avista ja Anthonyä. ”Periaatteessa se on hyvä ajatus, mutta täällä on tapana haudata maan päälle, maa on karua ja vaikea kaivaa, joten täällä rakennetaan niitä hautakammioita. kolumbaarioita ja niitä maan päälle rakennettuja kiviarkkuja.”

”Eli pitäisi rakentaa sellainen?” Avis sanoi

”Ja San Michelen hautausmaata ei enää ole,” lisäsi Anthony.

”Ja täällä on tylsää!” jatkoi Louis.

”Pää kiinni!” huusi Andrew pikkuveljelle.

”Älä huuda mulle!” Huusi puolestaan Louis.

”Olisitteko hiljaa.” sanoi Anthony.

”Mutta kun toi…” aloittivat pojat yhdessä, mutta Avisin ääni pysäytti hetkeksi koko ruokasalin.

”Hiljaa nyt, pojat!” Avis sanoi niin painokkaasti, että minkkistoola valahti lattialle.

Gosantine ilmestyi samaan aikaan pöydän luokse ja kysyi murteellisella englannilla, ”kahvin lisäys?”

”Ei kiitos!”

”Ei kiitos.”

”Joo!” Huusi Louis.

”Mä haluan kaakaota!” kertoi Andrew.

”No, sinä tiedät!” sanoi Lady Agatha

“Olisiko teillä Johnnie Walkeria, mustalla etiketillä?” Anthony kysyi.

”Gin tonic ja piiska!” sanoi Avis.

”Piiska?” sanoi Gosantine.

“Se on pilaa,” Agatha sanoi, Gosantinelle, joka katsoi epävarmasti brittiseuruetta.

”Kumpi on pilaa, gin tonic vai ruoska?” Gosantine kysyi Lady Agathalta italiaksi?

”Gin tonic!” sanoi Anthony.

”Ruoska” sanoi Lady Agatha.

”Mitä te puhutte?” Avis kysyi.

”Ravatti, rusetti, kusetti, paskatti!” Huusi Andrew.

”Hiljaa nyt!” Avis tiuskaisi.