Avainsana: Dunbar

Toisenlainen eduskunta

Ihan ensin muistettakoon siitä, mikä on eduskunnan tehtävä.
Ensisijainen tarkoitus ei ole tehdä päätöksiä, vaan estää huonoja päätöksiä.
Päätöksen tekoon parlamentti on hidas ja huono väline.
Minä nyt en ole parlamentin lämmin ystävä, mutta jos sen nyt kuitenkin pitää olla, niin 200 kansanedustajaa on oikein hyvä määrä.

Jos yhteisö on selkeästi pienempi, kuten usein on nähty eduskunnan kooksi ehdotettavan, 100 jäsentä, se korruptoituisi helpommin. Kun yhteisö on selvästi alle 160 henkeä, sen jäsenet alkavat helpommin nähdä ulkopuolisen haastajana, ja puolustaa omia etujaan heitä vastaan.

Kun eduskunta on pikkuisen yli Dunbarin luvun, silloin se toisaalta on tarpeeksi pieni, jotta sen sisällä voi syntyä luottamusta, mutta kuitenkin niin suuri, että sen sisällä on myös epäluottamusta, ja se epäluottamus on tärkeää, sillä se estää eduskunnan klikkiytymisen, mahdollistaa sen, että ne vastarannan kiisket saavat äänensä kuuluville.

Ja edelleen, jos leikimme parlamentaarista demokratiaa, jossa valta on parlamentilla, eli eduskunnalla, kansalaisten tulee voida äänestää ehdokasta, ei puoluetta ja sen asettamaa pitkää listaa.

Kuitenkin näen parlamentarismissa sen ongelman, että että kansalaiset äänestävät ketä sattuu. Lue lisää ”Toisenlainen eduskunta”

12 notkeaa miestä

12 hengen ”metsästysseura” voi synnyttää toimivan yhteisöllisyysyksikön, joka toimii autonomisesti, jossa tiedonkulku toimii, voidaan oppia sanattomia toimintamalleja, voidaan luottaa siihen, että tiedetään mihin tyypit pystyy.

Tuollaiselle yksikölle voidaan antaa, jos se on oikein muodostettu, autonomisia tehtäviä, ”kaadatte mammutin”, ”rakennatte talon”, ”kaivatte juoksuhaudan”, ”tuhoatte tuliaseman” ja sen jälkeen jättää se tehtävä ryhmän itsensä hoidettavaksi.

Mutta sen jälkeen, kun porukkaa on enemmän, se alkaa tarvita hallinnointia, järjestelyjä siihen, miten osastojen välinen tiedonkulku toimii, kuka hoitaa kontaktit vertikaalisesti, kuka horisontaalisesti, mitkä on tiimien vastuualueet.

Tämäkin voidaan vielä hoitaa, jos tilanne tiedostetaan, osittain, imitoiden autonomisia malleja, eli ohjataan ryhmät muodostamaan ”horisontaalisia tiimejä”, mutta vain tiettyyn rajaan asti, ilman että tiimi itse kärsii.

Tässä on hierarkian ja tiimityön kulma.

Olisi luotava järjestelmä, jossa tiimit yhdistyvät niin, että jokaisesta tiimistä on yhteyshenkilö hierarkiassa seuraavassa portaassa, eli kutsuttakoon sitä nyt vaikka taktiseksi ryhmäksi Samaan aikaan tämän kontaktihenkilön tulee olla sekä taktisen, että operatiivisen tason tiimin jäsen, niin että hänen asemansa operatiivisessä tiimissä ei kuitenkaan horju.

Ja edelleen. Lue lisää ”12 notkeaa miestä”