On oikeastaan hämmästyttävää, ettei Welsh ole kuuluisampi.
Kuitenkin hän on 40 vuotta työskennellyt hopean pariassa ja on minusta erittäin hienoviritteinen taiteilija, jonka töissä on usein etninen tunnelma.
Hän on työskennellyt tietysti 45 vuotta alueella Kaliforniassa, joka on monen kulttuurin leikkauspiste, ja vaikutteita on niin Aasiasta kuin Meksikosta.
Marianne Hunter on amerikkalainen kultaseppä, joka hyvin kauniisti nappaa vaikutteita kaukoidästä, ennen muuta Japanista.
Japanilaiseen kulttuuriin korut eivät juurikaan kuulu, heidän estetiikan tajunsa mukaan koru rikkoisi puvun harmonian; näin korut ovat Japanissa harvinaisia poikkeuksa.
Marianne Hunter sen sijaan tekee koruja kabukiteatterin innoittamana. Clasonne tekniikka on peräisin kiinasta, mutta hän käyttää sitä uudella tavalla.
Ja hyvin hienoja koruja, joissa on yleensä emaloitua kullattua hopeaa, johon kuvio on kaiverrettu, sekä jalokiviä, kohtuullisessa määrin.
Julkaisin kesäkuussa Facebookissa päivittäin mielenkiintoisesta sormuksesta ja heinäkuussa minulla oli täällä sarja inspiroivia vaatteita.
Tämän elokuun aikana jaan täällä kuvia kaulakoruista.
Kaulakorut ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne ovat niin tylsiä.
Siinä, missä taitavat ja ammattitaitoiset kultasepät ovat uudistaneet sormuksen niin, että se on minusta korutaiteen mielenkiintoisin särmä, hyvin harvoin näkee kaulakoruja, jotka oikeasti uudistaisivat korutaidetta ja aiheuttaisivat taiteellisessa mielessä sellaisia ”WAU!-hetkiä” joita sormusten parissa voi kokea usein.
Sitten on tietysti se, että on olemassa hirvittävät määrät kaulakoruja, jotka ovat hienoja, loistavaa työtä ja joissa jalokivet ja käsityötaito loistavat kilvan.
Ja silti. Ne toistavat 200 vuotta vanhoja malleja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Yksi harvoja, jotka oikeasti tekevät uutta ja mielenkiintoista kaulakorujen puolella on Kristin Holeman Schwartz.
Ja siksi valitsin tähän alkuun hänen työnsä, Lue lisää ”Elokuun kaulakoru 1”