Heinäkuun ajan julkaisen päivittäin yhden kuvan vaatteesta, joka on inspiroinut minua, joko suunnittelijana tai kuluttajana.
En selittele valintojani mitenkään, jätän ne vain tähän. 
Avainsana: housut
Minkälaista hametta tosimies käyttää?
Kirjottelin jo pari vuotta sitten hieman miesten hameesta.
Yksi vaihtoehto olisi hakama, joka ei teknisesti ole hame, vaan hyvin väljät housut, mutta näyttää hameelta.
Hakama oli vuosisatoja Japanissa säätyläismiehen vaate, ja myös naiset käyttivät niitä, milloin eivät pukeutuneet kimonoon.
Itse tein itselleni vuosi sitten Hakaman, jossa pikkaisen muutin perinteistä rakennetta, mutta nyt on suunnittelen toisia, joissa olisi vielä muutama muutos, niin että se vastaisi paremmin länsimaisia tarpeita.
Olen ajatellut, että jos saan itselläni toimimaan seuraavan mallin, voisin tehdä kokeeksi yhdet toiselle miehelle, joka täyttää tietyt kriteerit, mutta palaan niihin sitten toisella kertaa.
Ja sitten voin palata siihenkin, millaista hametta tosimiehet pitävät. 
Taskumiljardia
Mulla on muutamat Turon housut.
Tai on oikeastaan viimeistä päivää, kun toiset on kuluneet, ja toisista hajoaa vetoketju, eikä Turon housut ole korjaamisen väärttejä.
Eikä ostamisen, mutta joskus matkalla tulin kahdet ostaneeksi, kun tarvitsin uudet per heti.
Yksi paskimpia ominaisuuksia teollisissa housuissa on pienet taskut.
Naisillehan tehdään jopa taskuttomia vaatteita, mutta naisillehan nyt ylipäänsä myydään luokatonta kuraa.
Jos mietitte sitä taskua, miksi se on niin pieni, se syy pieneen taskuun on raha.
Sillä, kuin suuri tasku on, ei ole valmistusprosessissa paskaakaan väliä, tai no… Saattaa olla, etä jos se tasku on 10 senttiä syvempi, sen ompeluun voi mennä aikaa 3 sekunttia enemmän.
Kun esim. Turo teettää housunsa valkovenäjällä, niin sen vaikutus hintaan on noin puoli senttiä per tasku, eli ehkä 1,16 senttiä yhteensä.
Sanotaanpa että sen kankaan, mistä he taskupussin valmistavat, maksaa heille ehkä 3 euroa metri.
Sanotaanpa nyt, että heidän niukkoja ”haista sinä asiakas pitkä paska” mallisia taskupusseja syntyy metristä 10, maksaa yhden taskupussin kangas heille noin 30 senttiä.
Jos se taskupussi olisi viisi senttiä pidempi, metristä kangasta syntyisi 8,78 taskua. Yhden taskun hinta siis nousisi yli 5 senttiä, mutta sanotaan 6 senttiä.
Näin ollen, jos taskupussit olisivat vaikka vain viisi senttiä pidemmät, se lisäisi kustannuksia 7,16 senttiä valmistuksessa.
100 000 housua tarkoittaa 7160€ säästöä tai katetta, miten sen ajattelee. Lue lisää ”Taskumiljardia”
Hakama ja muuta kulttuurista appropriaatiota
Suunnittelin tuossa joutettessani, vähän kuin harjoituksen vuoksi yhden vaatekerran rohkealle miehelle, jossa lähtökohtana oli hakama.
Housut on denimiä, samoin niitten vyöt ja nauhat.
Paidassa vaikutteita Andalusian arabeilta, oma itse suunniteltu angas, jossa kuvion perusaihe on Granadasta, Alhambran palatsista, sekä rubiinit ja smaragdit. Paidassa on hyvin matala kaulus, ja niskahalkio, jossa vain yksi nappi.
Housujen takaosa on tuettu kovikekankaalla, ja sen sisällä on tasku.
Tukeva denim ja suuret laskokset luovat vahvan profiilin ja kannattelvat muotoa.
Liivien kangas on peräisin Bysantista, Kaarle Suuren kruunajaisviitassa käytetyn brokadidamastin jäljitelmä, tehty Kiinassa. 
Liivien malli perinteinen miehen kaksirivisen juhlapukuliivin versio. Voimakkaat värit , kapeat olkainosat ja hakaman sivulle tuleva takakorotus auttavat luomaan vaikutelmaa alaspäin kapenevasta vartalosta ja korostavat näin hartioita. Klassinen malli, perinteinen kaksirivinen napitus kuitenkin sitoo sen myös osaksi läntistä kulttuuriperintöa, ja liivit käyvät myös vaikkapa tumman puvun tai shaketin kanssa, ns. oxford style, häävieraan pukuun.
Seuraavaan kerrokseen on sitten tuotu taas yksi kulttuurikerros, nyt Aasian sisäosista, läntisen Kiinan, turkeemien tai Pakistanin suunnalta, mutta sitten kuitenkin ripaus läntistä perinnettä.
Takin perustata on läntinen, hihojen malli ja istutus, ja vanhasta eurooppalainen on myös pitkät kauluskäänteet, joita näkee vaikkapa vanhoissa hovipuvuissa.
Kuitenkin sitten Aasian ratsastajakansojen syvät halkiot, jotka parantavat liikkuvuutta jota tarvitaan vaikkapa ratsaille noustessa, on tuotu yhdeksi kerrokseksi. Kuitenkin miehustan käänteet on toteutettu niin, että se voidaan napittaa kiinni, perinteisen manttelin tavoin. Taskut on laitettu sisäpuolelle niin, että käsi pääsee niihin sivuhalkion kautta.
Sitten viimeisenä kerroksena huopatakki, vaikutteet edelleen Aasian ratsastavilta kansoilta.
Yksinkertainen takki, kaksinkertaisin saumoin, ei vuoria tai kaulusta, vaan mahdollisimman yksinkertainen rakenne. Pituus yli lantion, mutta ei paljoa enempää, sillä muut kerrokset luovat jo volyymiä kokonaisuuteen niin paljon, ettei sitä tarvitse lisätä.
Ihan täysin tyytyväinen en tuohon ole, mutta on se nyt aika hyvä tunnissa tehdyksi.