Avainsana: julkinen

Keskiajan keskisormiharjoituksia 3

Rooma oli imperium

Imperium kattoi hallinnollisesti useita erilaisia kulttuuripiirejä idän Palmyrasta Britanian kartanoihin, eikä näillä ollut yhteistä uskontoa, tapoja, eikä muuta yhteyttä, kuin Imperium.

Itseasiassa juuri keski-aika merkitsi eurooppalaisen yhtenäiskulttuurin syntyä, sillä jakaantuessaan imperium, ja kirkko, loivat maantieteellisesti hallittavamman alueen. Kun tämän järjestelmän päälle luotiin lokaali talouskulttuuri ja tehokas paikallishallinto, mutta kirkko ja feodaalinen sopimusyhteiskunta päälle, syntyivät olosuhteet, jossa alkoi oikeasti muodostua jotakin sellaista jota saattaisi sanoa yhtenäiskulttuuriksi.

16673672

Mutta taas. Yhtenäiskulttuuri on suhteellisen imaginäärinen käsite, mutta tämä artikkeli ei ole oikea paikka sen ruotimiseen.

Toimittaja mainitsee barbaarit. Kreikkaa osaamattomat. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Barbaarihan tarkoittaa kreikkaa osaamatonta, ja maailman vakain valtio, Uuden Rooman, eli Bysantin keisarikunnan kenties tärkein virasto oli barbaarivirasto.

Monasti jähmeitä ja hitaasti liikkuvia koneistoja ja virastoja sanotaan bysanttilaisiksi. Mutta tässä yhteydessä yleensä ihmiset eivät ole tietoisia siitä tavasta jolla Konstantinopolin basileiokset pyörittivät valtakuntaansa vuodesta 330 vuoteen 1453, kun viimeinen Rooman Keisari kaatui kaupunkiaan puolustaen. Siinä on teille tuhatvuotinen valtakunta.

Mutta siinä toimittaja on oikeassa, että nämä barbaarit muuttivat Eurooppaa, ja tekivät siitä mitä se on. Kun ajatellaan lännen uudistumista, niin se, mikä pitäisi ottaa huomioon, että barbaarinen länsi rakennettiin toisaalta muuttumattomien maanomistusolojen ja Rooman myytin päälle. Toisin sanoen barbaarit eivät suinkaan repineet kaikkea ja uudistaneet pelkän kaaoksen kautta, vaan loivat uutta, tuodessaan oman lakinsa vanhan päälle, ja rakentaen oman valtakoneistonsa roomalaisen rinnalle ja Rooman myytin päälle. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä artikkeli, jossa puidaan myyttien vaikutusta talouteen, nykyaikaiseen eurooppalaisuuteen ja siihen miksi ne loppujen lopuksi ovat keskeisen tärkeitä tämän vuosisadan ensimmäisen vuosisadan taloudelle ja politiikalle.

Artikkelissa esitetään ajatus, että katedraalit olivat oman aikansa mainosjulisteita, eikä tämä ajatus ole täysin tuulesta temmattu, vaikka ei ilmaisekaan katedraalien olemusta täysin ja kokonaan.
Pikemminkin katedraalit pitäisi nähdä ostoskeskuksina ja linnoituksina, kuin mainosjulisteina. Toki ne sisälsivät multimediaorgoita, kuten toimittaja niin lystikkäästi ja hekumallisesti lausuu, mutta ne merkitsivät ennen muuta linnoituksia, joitten kautta Rooman valtaa huomattavasti tärkeämpi yhteiskulttuurin muoto, katolinen kirkko, vahvisti valtaansa.
Katedraalit voidaan myös nähdä konsernin aluekonttoreina.

Kirkon valtaa ei mitenkään voinut pitää vain hengellisenä, mutta se nojasi maallisen vallan hengelliseen sanomaan, ja juuri tästä syystä kirkon immateriaalinen viesti materialisoitui monimutkaisena symbolikielenä kirkko rakennuksissa.

Toimittaja mainitsee yksityisten intressipiirien linnoitukset, kokoontumis ja puolustuskeskukset ja rakentaa tästä analogian nykyajan vartiointiliikkeisiin, kauppakeskusten vartijoihin ja rikkaitten asuma-alueet.

Analogia on väärä. Tai oikea. Mutta ei ymmärrä keskiajan luonnetta juuri julkisena yhteiskunta, jossa toki rikkaat hallitsivat väkivaltakoneistoa, mutta rikkaat ja köyhät elivät kuitenkin rintarinnan, sekaisin ja kohtasivat toisensa kokoajan.

Esimerkiksi hovin juhla-ateriat ja tanssiaiset muuttuivat yksityisiksi tilaisuuksiksi vasta uuden ajan kynnyksellä, kun patrimonialismi oli lyönyt feodalismin, ja istui tukevasti vallassa, siinä vaiheessa alettiin luoda välimatkaa kansan ja vallan väliin. Vielä Ludvig XIV isoisä piti tanssiaisiaan Pariisin kaduilla.

Minä toista nyt itseäni, mutta toisaalta teen sen mielelläni, sillä tässä on tietty pointti.

Linnoitukset eivät olleet yksityisten intressipiirien puolustus- tai asuinsijoja siinä mielessä mitä ne nyt näyttävät olevan, sillä yksityisen käsite ei silloin ollut sama, tai olisi vaikuttanut siinä ajassa lähinnä naurettavalta