Avainsana: käsittely

Petjan Aikakirjat 1.19 -Näetkö symbolien soivan?

Tätä harvoin tulee ajatelleeksi, että harvoin tulee ajatelleeksi symboleja, vaikka ajattelemme niillä koko ajan. Samoin olen huomannut, että joidenkin ihmisten on hyvin vaikea hahmottaa sitä, että heillä on vaikeuksia hahmottaa sitä mitä hahmottaminen, käsittely ja mielikuvitus oikein perimmiltään ovat.
Minä ajattelen symboleilla, ja niin sinäkin, ainakin osittain.  Se, että minä ajattelen paljolti kuvallisilla symboleilla, en siis edes välttämättä konkreettisilla kuvilla, vaan abstrakteilla symboleilla ja se, että joudun sitten kääntämään ajatteluni puheeksi aiheuttaa tietyn pullonkaulan, koska sillä kuviolla, miten olen ajatellut, ei välttämättä ole lyhyttä kielellistä vastinetta. Ja näkökulman vaihtaminen, no, pyöräytetään kuvaa. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 1.19 -Näetkö symbolien soivan?”

Petja aikakirjat 1.14. – Kivi kyrsästä

Homo erectuksen työkaluja

Ihmisen esi-isien käden tarttumiskyky ja aivojen kyky koordinoida käden liikkeitä oli kyllin kehittynyt työkalujen tekemiseksi noin 4 tai 5 miljoonaa vuotta sitten, ja homo habilis osasi valmistaa Olduvaissa pyöreästä, noin tennispallon kokoisesta jokikivestä alkeellisen lyöntityökalun 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Näitä saattoi olla jo 4 000 000 vuotta sitten Etiopian Omo-joella, mutta se ei ole ihan varma. Tätä perustyökalua kutsutaan nyrkkikiilaksi, ja tämä oli ns. ydintyökalu.
Puolisen miljoonaa vuotta sitten tuli kuvaan liuskatyökalut, jossa kivestä iskettiin teräviä luoskoja irti, joita sitten saatettiin kiinnittää kovaan puuhun, sarveen tai luuhun, ja saada sahalaitaisia teriä, joita saatettiin käyttää saalistuksessa keihäässä tai ansapiikeissä. 

Neanderthalin ihmisten työkaluvalikoima oli laaja, nyrkkikiilojen ja liuskatyökalujen sivussa kehittyivät ensimmäiset porat, taltat ja sahalaitaiset työkalut ja uudet tarpeet pohjoisemman ilmaston, jääpeitteen reunan tundra-alueet, loivat tarpeen välineille joilla voitiin muokata nahkaa ja turkiksia.
Homo sapiensin levittäytymisen myötä tulivat käyttöön nuolenkärjet ja entistäkin kehittyneemmät säletyökalut ja uudet kapeat leikkaavat terät. Uusissa terätyypeissä, joita kutsutaan mikroliittityökaluiksi, on entistä enemmän, entistä säännöllisempiä teräviä iskennäisiä tarkkaan asetettu kiinni luu- tai puupohjaan, niin että jopa sirppi voitiin rakentaa tällä tekniikalla. 

Myöhäisneoliittisia kivitalttoja

Maatalouden synty loi uuden tekniikan, jossa ensin ydinkivi muokattiin iskemällä haluttuun aihioon, ja sitten muotoiltiin se loppuun hiomalla. Tällä tavoin valmistettuja esineitä oli jo jonkin verran keräilijämetsästäjillä, mutta varsinainen tarve niille ilmeni vasta varhaisessa maataloudessa, ja ne levisivät rinnan maanviljelyksen kanssa. Australiasta on löydetty 20 000 vuotta vanha hiottukirves, mutta muualla vanhimmat ovat puolta nuorempia.
Mielenkiintoista on sekin, että työkalut ovat useimmiten oikeakätiselle tehtyjä. Tästä saattaa löytyä linkki siihen, että työkalujen kehitys ja käyttö olisi kytketty aivojen kehitykseen, koska vasen puoli vastaa pääosin puheesta, ja ohjaa myös oikeaa puolta kehosta.
Tämä yhteys on voinut vaikuttaa siihen, miten ihminen käsittelee kieltä tai miten muodostamme käsitteellistä ajattelua.