Avainsana: kasvu

Sanon sitä alteraatiostressiksi

Alteraatiostressi
Alteraatiostressi

Kirjoitin viime vuosituhannella ilmiöstä, jonka nimesin alteraatiostressiksi.
Kyse ei ole vain muutosvastarinnasta, vaan syvemmästä ilmiöstä.  Nimi on huono, mutta saa kelvata.

Ihmisen historiassa muutokset parempaa ovat olleet hitaita.
Nopeat muutokset taas, ne ovat olleet tulvia, tulipaloja, sotia, murhia ja tauteja.

Ne muutokset jotka ovat tapahtuneet kohden parempaa, ovat yleensä tarkoittaneet työtä ja tapahtuneet hitaasti verrattuna niihin muutoksiin, jotka ovat vieneet parempaan päin. Lue lisää ”Sanon sitä alteraatiostressiksi”

Ketjureaktio pitää kaupungin liikkeellä.

Ihan tunnepohjaisesti, alan saada tarpeekseni pyöräilyintoilijoista.

Mutta sitten, hyvässä kaupungissa on tilaa pyöräillä, enemmän kuin nyt, mutta en ole niinkään vakuuttunut että niin paljon kuin nämä kondomiin puetut dildot haluaisivat.

Sosiodynamiikka on varastanut käsitteen kriittinen massa ydinfysiikasta, ja pyöräilijät hyväksikäyttävät sitä tavalla, josta tehtyä elokuvaa ei sovi näyttää ennen kymmenen uutisia.

Perimmältään sosiodynamiikan kriittinen massa tarkoittaa sitä, että kun tarpeeksi moni on omaksunut sosiaalisen innovaation se lähtee kasvamaan itsekseen, eli kun vaikkapa markkinointi on tavoittanut tarpeeksi monen asiakkaan, tuotetietoisuus alkaa leviämään ilman markkinointia.

Kaupunkikriittinen massa on tarkoittaa niitä edellytyksiä, joita vaaditaan että kaupungin kasvu tuottaisi parhaat mahdolliset tulokset. Menestyvä kaupunki ei tarkoita silloin vain hyvää kaupunkilaisille, vaan myös kaupungin ympäristölle.

Kun kaupunkikriittinen massa on ylitetty, sen toiminta tehostuu, kustannukset kasvavat hitaammin kuin palvelut, ja tämä sitten näkyy työpaikkojen syntymisenä ja yritysten perustamisena.

Kaupunkikriittinen massa, eli ne tekijät, jotka vaaditaan toimivaan ja menestyvään kaupunkiin, ovat

  • riittävä väestö
  • riittävä määrä korkeakouluja
  • riittävä määrä opiskelijoita
  • toimiva sisäinen joukkoliikenne
  • toimivat yhteydet maailmalle ja sopiva sijainti naapureihin nähden
  • toimiva sosiaalinen rakenne
  • tukialue
  • ja riittävä asukastiheys

Näitten väliset suhteet sitten vaihtelevat olosuhteiden mukaan.

Aikoinani, tietämättä mitään Dunbarin luvusta, räknäsin toista kautta, että ihmisen sosiaalinen piiri, ne tyypit, joiden kanssa se oikeasti kaveeraa, on noin 170-200. Tästä olen kertonut aikaisemmin kun kirjoitin Duuni.netissä että täällä Mummona tunkiolla sarjassa. Tässä piirissä syntyvät luottamukselliset suhteet, mutta tämä 170-200 ei kuitenkaan ole sama kuin se luotettujen kavereitten piiri.  Mutta menemättä tästä pidemmälle, tämä vaikuttaa siihen, miksi kaupungit menestyvät.

Kontaktit.

Vaikka yhtäältä tuon sosiaalisen rajan ylittäminen, ympäristö, jossa on liikaa kasvoja, aiheuttaa sosiaalista stressiä, se myös tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden verkostoitua toisella tavalla kuin pienyhteisö.

Pienyhteisö, kylä tai pikkukaupunki, sen sosiaalisuus on välttämättömyyden hyve. Koska ei ole vaihtoehtoja, sinun on oltava sosiaalinen, sopeuduttava tai kuoltava.

Mutta yhteisön kasvaessa vaihtoehdot laajenevat, tutustut mulkkuihin, mutta tutustut myös hyviin tyyppeihin, ja siinä, missä olet sen todellisuuden kanssa naimisissa, missä kunnan ainut hammaslääkäri on kiihkouskovainen mulkku, ja ainut kauppias rasistinen öykkäri, voit kaupungissa valita juuri niin mulkun hammaslääkärin kuin haluat.

Tämä mahdollisuus löytää juuri sinun omat mulkkusi, on yksi osa sitä kaupunkikriittistä massaa, ja se on yksi yksi niistä tekijöistä, jotka pistävät pöhinän pystyyn, aloittavat ketjureaktion.