Avainsana: kesä

Perinne.

Pari kymmentä vuotta, siitä asti, kun poika muutti kotoa, olemme jossakin vaiheessa loppukesästä, syöneet parvekkeella vaimoni kanssa, sitten katsoneet elokuvan ja tulleet parvekkeelle, iltaan joka vielä on lämmin, mutta hieman kylmän alta, kuin muistuttaakseen talven olevan tulossa.
Hämärässä illassa syöneet yksinkertaiset, kardemummaiset pullat ja juoneet suuret kupit kaakaota, jossa on seassa kohtuullisesti brandyä ja sokeria ja muistaneet sen, että syksyn perällä vaanii talvi.

Tämä vuosi on ollut aika raskas.
Tuttuja ja omaisia on sairastunut ja kuollut, hääpäivän vietto meni niin kuin meni, kun Italia oli suljettu.

Mutta kuka tietää, miten vuoden päästä.

Suviyö – Ensin

Sanovat sitä suviyöksi
Päivän lapset putoavat hiekalle
Aurinko raapaisee pintaa
Painaa likaiset kyntensä maahan
Joka on niin kovin kaunis
Raiskaa valkean polttaman, avuttoman yön
Ja haitar’ niin haikeesti soi
Eikä pitkään piinattu päivä kuole
Vaan ryömii yksinään
Seuraajaa vailla, valkean taivaan alla
Ihmisten huokaus humisee päivän korvalle
Päivistä vanhin aloittaa uuden kierroksen
Väsyneenä illasta aamuun
Noustakseen tutisevana jäljilleen
Jälleen, vailla jälleensyntymän puhdistusta
Likaisena, seuratta, seuraajatta
Omille jäljilleen,jätöksilleen.
Suru, älä kulje kanssani
Anna minun mennä
Käydä yöhön
Yksin.

Sanovat sitä suviyöksi.
Kun kesä kompastuu jalkoihinsa
Humaltuu halvasta valkoviinistä
Polttaa itsensä kuumalla juustomakkaralla
Hajustaa itsensä sytytysnesteellä
Ja palaa rikospaikalle
Nolona kuin hätävalhe
Tietäen kuolevansa
Hukkuvansa aikaan
Sepalus auki

Päivänkaari laskee päiviään
Alennetulla C.llä
Antaa ylen
Kun näkee hämärän nousevan
Harmaan kissan kulkevan tien yli
Tiemättä tien päättyvän.
Hämärään.
Talvi on tulossa.
Mauri hat seine Nacht gemacht
Mauri muss gehen
Jumalani, kuinka olen elähtänyt.