Avainsana: kulttuurievoluutio

Petjan Aikakirjat 2.13 – Vive l’r/evolution

Monet kuvittelevat, että ihminen eli ennen jotenkin suloisessa sopusoinnussa luonnon ja ympäristön kanssa.
Ja kilin vitut.

Mesoliittisen ajan lopussa ihminen oli tarpeeksi kehittynyt peto ryhtyäkseen ekokatastrofiksi, ja kykeni saalistamaan lajeja sukupuuttoon. 

Ranskasta on löydetty jyrkänne, jolta esi-isämme ovat ajaneet hevoslauman rotkoon. Sen pohjalla on 20 000 hevosen luut. Ukrainassa on paikka, josta on ajettu jyrkänteeltä 3 000 mammuttia. 
Kuitenkin ihminen on vielä tuohon aikaan elänyt pienissä heimoissa, korkeintaan 200 yksilön yhteisöissä, mukaan luettuna niin sylivauvat kuin isoäidit.  

Kun ihminen oppi hallitsemaan tulta, se alkoi muuttamaan ympäristöään raskaalla kädellä.

U.S. Forest Service photo.

Ei Pohjois-Amerikan preeriat ole mitään tuulen ja sään aikaan saamaa, vaan ihmisen, joka kulotti maan ajaakseen biisonit ansaan. 
On tutkittu, että ihminen tuhosi tulen keksimisen jälkeen 32 lajia suurriistaa yksin Etelä-Afrikassa, vajaassa 2000 vuodessa.
Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kun ihminen siirtyi Amerikkaan pitkin Alaskan jääkäytävää, ei heitä ollut kuin noin 1000 yksilöä, mutta tullessaan neitseellisille metsästysmaille, jossa riistaa oli paljon, sääolot siedettävät ja ennen muuta, riista ei osannut pelätä ihmistä, populaatio olisi lisääntynyt 1% vuosivauhtia, se tarkoittaa, että 1000 vuodessa, minä aikana ihminen levittäytyi koko mantereelle, väki lisääntyi tuhannesta yksilöstä yli kahden miljoonaan.  Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.13 – Vive l’r/evolution”

Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme

Jos ja kun puhumme ihmisyydestä, me tunnistamme tietoisuuden ihmisenä olemisen edellytykseksi. Mutta onko vain ihminen tietoinen?  Ja onko sillä merkitystä? 

Ihmisen menestys lajina on ollut kulttuurin, oppimisen seurausta, ja siitä alkaen, kun emo ensimmäisen kerran opetti poikasensa avaamaan simpukan kiveen kolkuttamalla Länsi-Afrikan lämpimissä vesissä, on oppimisen ja kulttuurin luominen ollut vahvana mukana siinä, mitä sanomme ihmisyydeksi. 

Kun uuden asian käyttöönotto biologisena prosessina kestää 100 000 tai 10 000 vuotta, opittu asia leviää salamana yhteisön sisällä, jos yhteisö on oppivainen. 

Tämä taas johti siihen, että kieltä ja sen symbolijärjestelmää monipuolisesti käyttävä yhteisö oli elinkelpoisempi, sopeutuvampi ja kilpailukykyisempi kuin muut. 

Tämä tarkoitti biologisen ja kulttuurillisen evoluution, geenin ja meemin, syvempää riippuvuutta toisistaan. 

Kulttuurievoluutio ei kenties asettanut evoluutiolle suitsia suuhun, mutta kannukset kylkeen.  Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.5 – Kuka kulkee jäljissämme”