Aikanaan kun suuri lama kaatui kansakunnan niskoille, minullekin napsahti roottoriin iso kuorma ehtaa inhimillisen elämän tuotosta. Takauksia ja sellaista, mitä nyt silloin ilmassa leikkiä löi.
Velkaa oli muutama miljoona.
Siinä vaiheessa kun toivoa ja sovittua limiittiä oli vielä hieman , tein suunnitelman, jonka tarkoituksena oli pelastaa omat ja perheen bisnekset.
Vuosi oli -92.
VR:n makasiinit olivat silloin vielä varastokäytössä ja jäämässä kokonaan vapaiksi VR:n tarpeista.
Ne olisi saanut vuokralle 26 000 markalla kuukaudessa.
Nykyrahassa ei oikeastaan yhtään mitään.
Minulla oli suunnitelma ja idea. Ensinnäkin Makasiinien Markkinat kesäajaksi kahdesti viikossa: 360 kirpputoripöytää, à 30 markkaa. Tämä olisi tuonut 57 600 markkaa kuussa, jos käyttöaste olisi ollut 66 prosenttia. Käytännössä se olisi ollut enemmän.
Sitten ravintola: 80 sisäpaikkaa + 300 terassipaikkaa + 2200–3000 “festaripaikkaa”.
Minulla oli kaupungin, VR:n, poliisin, rakennusvalvontakeskuksen, silloisen anniskelulupia jakavan Alkon ja muutaman muun instanssin kanssa alustava sopimus siitä, että olisin saanut paikkaan olutluvat, kunhan muutama ehto olisi täyttynyt.