Avainsana: KVG

Drachendell 29

“Mikä tappoi miehet luolassa?”
“Sobolevin mukaan se ei koskaan selvinnyt, “Longner sanoi, “hän sanoi olevansa varma, että luolassa oli jotakin, jotakin vaarallista, mutta hän ei päässyt koskaan sen perälle, eikä hän saanut vastausta arkistoista tai keneltäkään eloonjääneeltä.”

“Mitä olivat ne Keisarin juutalaiset?” Minun oli kysyttävä Longnerilta.
“Niin, paikallinen taru tai legenda, miksi sitä pitää sanoa, kertoo, että kun Pietari Suuri valloitti tämän maan, täällä ollut leprasiirtola paloi kaiken väkensä kanssa. Jotkut sanovat, että ruotsalaiset polttivat sen, ajaakseen lepraan sairastuneet venäläisten joukkoon ja toisen version mukaan kasakat polttivat sen vahingossa. Mutta kun maa oli keisarin, hän antoi vanhan leprasairaalan vanhalle juutalaiselle, joka oli joskus pelastanut tsarevitsin hengen hullulta koiralta. Tarinan mukaan vanha juutalainen oli paennut Persian keisaria, joka olisi halunnut maata juutalaisen tyttäret ja kun he saivat tämän keisarilta tämän maan, hän muutti tänne viiden tyttärensä ja näiden miesten kanssa. Tarina on mutkikas ja pitkä, mutta joka tapauksessa, maa oli ollut, näin kerrotaan, Pietari I vahvistamalla määräyksellä, ikuisesti Avram Perdiskyn perillisten. Jos haluat, voit joskus lukea sen tarinan, olen kirjoittanut talteen ja yhdistänyt se seitsemän kertomusta, jotka näistä Keisarin juutalaisista on.”
“Entä mitä kylille tapahtui?”
“Tämä on tarinan synkimpiä osia. Kylät katosivat kokonaan. Asukkaista ei jäänyt mitään merkintää sitten vuoden 1953. Sobolev epäilee, että KVG käytti heitä orjatyövoimana ja räjäytti luolan heidän päälleen, tai että heillä tehtiin täällä jotakin kokeita, sillä hän sanoi nähneensä täällä joitakin kammottavia laitteita, jonkalaisia ei ole nähnyt missään muualla.” 

Palasimme takaisin tonttirajalle valtatien toisella puolen, pientä hiekkatietä pitkin. Missä tie vei läpi pensasaidan, oli muutama sortunut rakennus, ja niiden ja pensasaidan välistä jatkoimme edelleen tonttirajaa tovin seuraten. Tässä kohden ratsastuspolku muuttui  pieneksi tieksi, joka näytti vanhalta, mutta ahkeraan käytetyltä.
“Longner,  Onko selvinnyt kuka oli KVG?”
“Se onkin mielenkiintoista. Mitään varsinaista kirjallista dokumenttia ei ole, mutta saattaisi olla, että kyseessä olisi Ksenia Vladimirovna Garinkova. Naisesta näkyy vain muutama tieto, mutta hän on tunsi Stalinin ainakin vuodesta 1922, mutta voi olla, että tiedot eivät ole täsmällisiä. Asiaan liittyy seikkoja, joista meidän pitää puhua myöhemmin.”
Tie kulki nyt aidan ja karja-aitauksen välistä, ja suuret ylämaan naudat löntystelivät aidan toisella puolen likemmäs, kuin tervehtiäkseen isäntäänsä ja kun ne tulivat aidalle, Longner pysähtyi ja hieroi muutaman eläimen otsaa nyrkillä. Ne näyttivät pitävän siitä ja jäivät katsomaan peräämme, kun ratsastimme eteen päin.
“Oletteko eläinystävä?”

“En osaa sanoa, että eläin olisi ihmisen ystävä, mutta niitä voi kohdella arvokkaasti ja ystävällisesti. Viime kädessä me kuitenkin elämme niistä”, Longner sanoi ja samalla tulimme uudelle portille aidassa. 

Drachendell 28

Kaksi päivää myöhemmin Sobolev avasi saamansa tarkemmat ohjeet. Siellä oli määräys pidättää tutkimuslaitoksen johtaja, joka mainittiin vain nimikirjaimilla KVG, seuraavana päivänä kello 19:30, mikäli Moskovasta ei tulisi tiettyä salasanomaa.”
Puhuessaan Longner näytti vielä vanhemmalta kuin tavallisesti, ikään kuin asian kertominen olisi painanut häntä syvästi, ja piti pitkän tauon, jota minä arkailin keskeyttää, mutta sitten hän jatkoi. “Sobolev oli koko päivän KVG:n seurassa kartanolla., Samaan aikaan  tutkimuslaitoksen esikunta pakkasi arkistoja, joitakin kiviä, mitä Sobolev sanoi näytteiksi, ja kaikenlaisia muita tavaroita, tutkimuslaitteita, joita Sobolev kuvasi vanhoiksi romuiksi. Kahden aikaan KVG oli kertonut hakevansa viimeiset laitteet ja paperit luolalta ja palaavansa sitten. Hän pyysi Sobolevilta mukaansa sotilaita ja kuorma-auton.”
“Sobolev sanoi, että oli aikeissa lähteä mukaan, mutta kun oli ohjeistanut luutnantti Greminin tuomaan KVG:n ehdottomasti takaisin viimeistään kello 19:30, hän jäi itse valvomaan arkiston pakkaamista, “Longner kertoi, “Sää ei suosinut Sobolevia. Kolmen jälkeen lauhtui nopeasti, muutamassa tunnissa lämpötila ensin nousi, sitten alkoi sataa räntää, joka jäätyi heti maanpintaan tullessa ja sitten pakkanen alkoi kiristyä ja sataa lunta.” 
Longner sai minut eläytymään niin syvästi, että huomasin että jännitin leukaperiäni kylmästä. ja ravistin itseni takaisin rennoksi, mutta mies ei kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jatkoi kertomustaan.”Majuri Sobolev soitti kello 18:30 luolalle, ja sanoi että Greminin olisi pidätettävä luolalla oleva väki, jos KVG ei olisi autossa 45 minuutin kuluttua.”
Kertomuksen aikana olimme ratsastaneet tien varteen, ja aloimme ratsastaa sen suuntaisesti, mutta kaartaen hieman eroon tiestä, syksyn sänkistä peltoa, joka vaikutti jotenkin lämpimältä Longnerin kertomuksen rinnalla. Lue lisää ”Drachendell 28”

Drachendell 27

“Mitkä ne arkistomerkinnät ovat?”
“Hänet mainitaan kunniamerkin saaneena, ylennyksen saaneena ja kuolleen räjähdysonnettomuudessa 1.2.1956 Valvurikiematsin geologisella tutkimuslaitoksella. Siinä kaikki.”

“ Entä Sobolev? Miten hänen kävi?” Minun oli pakko kysyä, vaikka epäilin, ettei ketään Sobolevia ollutkaan, vaan kaikki oli kirjailijan päässä.
“Luutnantti Sobolev, hän kirjoitti tämän kaiken muistiin vasta paljon myöhemmin. Hän oli paikalla muutaman päivän ja kertoi, että kyläläiset Pukispilsistä olivat kertoneet, että ennen sotaa oli kylässä asunut 5 perhettä, joita sanottiin Keisarin juutalaisiksi Persiasta, jotka kuulemma tiesivät luolien salaisuuden, mutta saksalaiset olivat hakeneet heidät pois, ja ampuneet kaikki muut juutalaiset. Tämä KVG oli haetuttanut kaikki Valvurikiematsin ja Pukispilsin miehet luolastolle, ja ilmoittanut että he työskentelisivät toistaiseksi siellä. Silloin oli mies, jonka Sobolev sanoi olevan alueen vanhaa venäläistä väestöä, nimeltään Juri Rostoi, puhutellut uutta komentajaa, ja tämä oli ampunut miehen muitta mutkitta siihen, kesken lauseen.  Lue lisää ”Drachendell 27”

Drachendell 26

“Vaikka väkeä oli enemmän, noudatettiin varovaisuutta. Siksi seuraavana päivänä saatiin 12:ssa tunnissa edetyksi vain 10 mutkaa eteen päin. Sitten Roslev oli käskenyt lopettaa yöksi, vetäytyä luolasta, mutta jättää kolmeen kohtaan ansakranaatti. Luolassa työskenteleminen, pelkkä vahtiminen, oli kuulemma liian uuvuttavaa miehille, kuumuuden ja hajun vuoksi, sillä mitä pidemmälle he etenivät, sitä pahemmalle luolassa haisi.”
Aita, jota seurasimme, eteni nyt suorana, ja muistin miltä se oli näyttänyt minun ajaessani eilen kartanolle, jotenkin rakenteellisemmalle, ikään kuin muurille, vaikka lehdettömän orapihlajan läpi näkikin nyt satulasta aivan hyvin. Longner piti taukoa. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, ja mietin, olisiko vanhalla miehellä muistihäiriöitä, mutta tarina kuitenkin pienen paussin jälkeen jatkui. Lue lisää ”Drachendell 26”