Timo Karosen minusta tekemä henkilökuva.
Avainsana: media
Vitun pellet – Fredrick Falconerin lausunto
Fredrick Falconerin haastattelua television ajankohtaisohjelmassa 12.7.2012 pidetiin hänen uransa tähtihetkenä, ja hänen lausuntoaan tanssin, stand upin ja klovnerian asemasta taiteessa siteerattiin paljon. Falconerille itselleen mielipide jäi epäselväksi, sillä hän oli unohtanut kysyä etukäteen mitä mieltä hänen pitäisi olla.
Pinnalla tänään
Mulla on lyömätön tosi-tv formaatti "Pinnalla tänään!"
Sitä kuvattaisi Näsijärvellä talvisin. Jäähän kiillotettaisiin sellainen kilometrinen rata ja siihen sitten avantoja sadan metrin välein.
Ensimmäiseksi vieraaksi kutsuttaisiin television urheilutoimittajat.
Viikon vieras työnnettäisiin narun kanssa avantoon ja vedettäisiin seuraavasta ylös, jossa voitaisiin kysyä "Miltä nyt tuntuu."
Sitten viimeisellä etapilla olisikin vain narun mentävä reikä jäässä ja katsojat voisivat lyödä Veikkauksen saitilla vetoa, kauanko vieras sätkii.
Kun sätkiminen jään alla loppuisi, pistettäisiin naru poikki.
Seuraavalla viikolla uusi vieras, joku naama kotimaisista sketsiohjelmista, ihan kuka vain.
Kesällä sitten olisi viihdeohjelma "Naarattaako?" jossa soudeltaisiin lupskasti järven selkää ja naarattaisiin talven vieraita.
Katsojat voisivat kännykällä arvata kuka sieltä tällä viikolla nousee.
Mä haluaisin tehdä kaksi televisio ohjelmaa, joiden nimet olisi ”Pinnalla tänään” ja toinen ”Naarattaako”.
Konsepti uudistaisi suomalaisen tv-viihteen. Ensin etsittäisiin suomalainen järvenselkä, jossa olisi hyvä kirkas jää. Hakattaisiin siihen avantoja ja tungettaisiin avannosta sisään vetoliinoissa oleva urheilutoimittaja, ja kollega saisi vetää sitä avannosta toiseen, ja juontaja kävisi välissä kysymässä ”miltä nyt tuntuu”. Viiden etapin jälkeen vaihtaisivat vuoroja, ja sama juttu.
Jos vedettävä ei osoittaisi elonmerkkejä, laitettaisiin liinat poikki ja uutta matoa koukkuun. Seuraavaksi kutsuttaisiin ne toimittajat jotka tekee ”Pyyhitkö perseesi väärin” juttuja. Avannon kohdalla käytiäisiin kysymässä ”Sukelsitko väärin”.
Sitten voisi kutsua kotimaisen konttori-sarjan tekijät ja sketsiviihteen edustajat.
Kesällä tulisi sitten toinen sarja.
Veikkaus voisi järjestää arvonnan siitä, kuka talven vieraista, vai tarttuuko kukaan, sen viikon "Naarattaako" ohjelmassa naaraan.
Uskon että tämä mullistaisi kotimaisen TV-viihteen.
Moderaattori
Keskeisen osan työelämääni olen ollut jotenkin tekemisissä sosiaalisen median kanssa, ja Duuni.net oli aikoinaan Suomen johtava sosiaalinen media; ei kävijämäärässä, vaan moderointinsa vuoksi, joka takasi median laadun.
Kaverini Timo Karonen teki haastatteluvideon, jossa lyhyesti käyn läpi moderaatioon liittyviä seikkoja.
Jos on kysyttävää, niin kysykää.
Mistä moderaatiossa perimmältään on kysymys?
Yli 20 vuotta sittenolin ensimmäisiä sosiaalisen median ammattilaisia Suomessa, moderaattori ja Talentumin SoMen päämoderaattori 7 vuoden ajan.
En ole ikinä ollut seuraamassa muitten moderaattori- tai some-managerikoulutusta, mutta se, mitä olen kuullut hieman ihmetyttää.
Aivan liikaa keskitytään laillisuuteen, mikä tietysti on tärkeää, mutta ei juuri laisin yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen ja siihen ytimeen, s-o-s-i-a-a-l-i-s-e-e-n mediaan.
Laillisuuden ylläpito on siellä takana, perusjuttu, jotta ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi, mutta siitä alkaa sitten se kaikki muu.
Talentumilla minun oma luukkuni, palsta, sivu, jota vedin, oli nimeltään Cafe. Se kertoo oikeastaan sen mistä somessa on kysymys.
Some on ennen muuta kohtaamispaikka, kahvila, jossa valitset oman kantapöytäsi, seurasi ja ne sitten tuovat paikalle omat kaverinsa. Voit istua ja kuunnella mitä puhutaan, vaihtaa pöytää, tutustua uusiin ihmisiin, lähteä mukaan, kun kuulet hyvän idean tai vain heittää hyvää läppää frendien kanssa, ja samalla se on kaikkea tätä yhtä aikaa.
Tämän ylläpito on se juttu.
Camelot, ja vanha tavara
Jatkoa kirjoitukseen Camelot ja mennyt Duuni.
Duuni.netissä yritin myös joka päivä, aina siinä onnistumatta, katsoa uudet liittyneet, ja laittaa heille henkilökohtainen tervetuloa viesti. Ja henkilökohtaisella tarkoitan henkilökohtaista, ei mitään ”Kiitos, kun liityit Duuni.net palveluumme, Leena Yrväs, account manager” vaan-
”Tervehdys, neiti Yrväs. Mukava huomata että olet liittynyt Duuni.net palveluun, on aina kiva kun saadaan uutta verta remmeihin. Sinun sukunimesi ei ole kaikkein yleisempiä; mahdatko olla sukua sellaiselle Kari-Matille, joka oli kanssani yhtäaikaa Helsingin Liikennelaitoksen suunnittelu- ja tutkimustoimistossa? Erittäin pätevä kollega!”
Vaikka palvelu romahti päivittäin, juttamalla ja pitämällä huolta sen ilmapiiristä, sain silloinkin, ennen serverin ja alustan uudistusta, kävijämäärän vakautetuksi ja sen jälkeen jopa hieman nousemaan.
Vaikka minä pidän ihmisistä ja minä suhtaudun intohimolla yhteisöllisyyteen, niin se ei tarkoita etten minä tietäisi mistä on kysymys.
Päin vastoin, juuri se, että minä pidän ihmisistä ja suhtaudun yhteisöllisyyteen kuin suhtaudun, tekee minusta hyvän siinä mitä olen tehnyt.
Kaupan pitää huolehtia siitä tavarasta mitä on kaupan. Lue lisää ”Camelot, ja vanha tavara”
Muuttuva media ja muuttuva maailma
Tämä on minun ensimmäisen luentoni alusta, vuodelta 2003.
Minä synnyin todella kauan sitten. Siitä on aikaa sukupolvia.
Muistan ajan, jolloin Romaniassa piti olla kirjoituskonekortti, joka oikeutti kirjoituskoneen hallussapitoon. Kirjoituskonekortin saadakseen piti perustella lupaviranomaiselle, miksi ja mihin kirjoituskonetta tarvittiin, sitten poliisiasemalla piti käydä kirjoittamassa tekstinäyte. Tämä tekstinäyte tallennettiin poliisin arkistoon, kuin murha-aseen luoti, vastaista vertailua varten.
Jos lupaa ei myönnetty, kirjoituskone takavarikoitiin.
Niin vaarallinen oli kirjoituskone.
Lapsuudessani oli kaksi televisiokanavaa, jotka lähettivät vuorokaudessa kai yhteensä kymmenisen tuntia ohjelmaa ja se ohjelma päättyi aina Maamme-lauluun.
Muistan kuinka pettynyt olin, kun ensimmäisen kerran näin väritelevision. Sen omistaja oli katsonut aiheelliseksi säätää sen kuvan kokonaan vaaleanpunasävyiseksi, ja kuvittelin, että se on nyt sitten se värikuva.
Nyt kanavia on enemmän kuin kykenemme seuraamaan ja meidän asuntoomme tulee kaksi kiinteää linjaa ja meille tulee säännöllisesti parikymmentä aikauslehteä.
Internet on merkinnyt viestinnän lopullista mullistusta; sen tarjoama mahdollisuus kansalaisjournalismiin, itsenäiseen tiedonhankintaan ja eri lähteistä tulevan tiedon yhdistämiseen on tarkoittanut yhden totuuden median katoamista. Eikä se yhden totuuden media-kenttä ei ole vielä sitä edes tiedostanut. Saattavat yllättyä.
Jos nykytodellisuutta vertaa siihen romanialaiseen todellisuuteen, josta nuorna kuulin, jokainen meistä hallitsee ”ydinasetta” ja olemme alituisen mediasodan keskellä, jossa taistellaan kaikkia vastaan paikastaan huomiotaloudessa.
Median nykytodellisuudessa lehdet tai televisio eivät enää pysty kertomaan sitä ainutta puolta, miten asiat ”oikeasti” ovat, miten asiat oikeasti ovat, vaan ne antavat vain näkökulmia. Televisio vastaa kilpailuun käyttäjäkunnasta pudottamalla laatua kustannuspaineen edessä ja tuottaa halpaa kilpaa, kisailua ja tosi-tv:tä, ohjelmia joiden aiheuttaman tunnereaktion heijastumisen niissä mainostettaviin tuotteisiin ei luulisi olevan eduksi kuin Imodiumin valmistajalle.
Osa toimittajista on ollut selvästi hädissään, kun oman totuuden rinnalle on noussut useampia vaihtoehtoisia kertomuksia ja tiedonhankintakin onnistuu valveutuneelta kansalaiselta yhtä helposti kuin toimittajalta. Vaikka tilanne tässä suhteessa on parantunut, yhä paistaa joidenkin toimittajien kanssa käydyissä yksityiskeskusteluissa asenne, jossa verhotusti ja kaihoisasti toivotaan että internettiin kirjoittamista voitaisiin jotenkin rajoittaa.
Petja Jäppinen