Avainsana: Petjan aikakirjat

野獣のクロニクル 1.6 -コンセプトの核心に迫る。

私は日本語がわからないので、これはコンピュータで翻訳したものです。
日本語で書かれたこのブログ記事のシリーズがどのように機能するのか、実験してみました。
twitterでもいいので、フィードバックしてほしいです。
twitter.com/PetjaHerra

さまざまなソースから人類の発展を追うことができます。骨や歯、道具から、ゲノムに至るまで、私たちの共通点や、どのくらい前に変化したかを調べることで、その変化を知ることができるのです。
前回は、ラテラルフェクスの歯について、犬歯から食生活がわかること、道具を使っていたらしいことが推察されることをお話ししました。
明らかに。わからないが、今はそう思っている。

しかし、これをどう理解すればいいのか。もちろん、道具を作るためには、将来、手元にある道具に何らかの加工が施され、用途に応じた道具が備わるという状況があるはずですから、自分たちの小さな手で作るこの手道具は何だろうという先入観があるはずなのです。 Lue lisää ”野獣のクロニクル 1.6 -コンセプトの核心に迫る。”

ビースト・クロニクルズ 1.1 – 君は人間か?

歴史に関する私のとりとめのない考えを、新シリーズ「ペーチャ年代記」にまとめられないかと考えた。少なくとも25巻はありそうだ。 見てみよう。

あなたは人間ですか?
意識は人間と動物を分けるというとき、彼らは何を言っているのか、考えたことがありますか?

動物が死ぬことを知っていても、動物が知っていることを知る知識はない。この意識は、とりわけ人間が時間の経過や未来を認識し、自分の行動を計画することができることを意味すると、若いころにいつか言われた覚えがあります。

この考え方は間違っていると思います。

人間だけが道具を作るのは、人間だけが現実を先取りして計画し、いつかは道具が必要になるかもしれないということに備えているからだ、と計画性の表れとして提示されてきたのである。

前の考えを受け入れたら、人類はおしまいだ。

オランウータンやボノボ、カワウソが、将来の必要性のために道具を予約したり、あるいは製造することができるという点で、重度のADHDや知的障害を持つ人よりも人間らしいかどうかということです。

でも、やっぱり。

道具、計画性、先読み、未来への準備などは、私たちという種の特徴であり、約250万年という長い時間をかけて、私たちと一緒に歩んできた。それは、パワージョークが出る前からです。

私たちの祖先が初めて道具を作ったときの脳の容積は、現在のチンパンジーやオレンジと同等か、それよりも小さかったのだ。

人類の祖先が道具を作り始めてからわずか250万年の間に、遺伝子の進化だけでなく、文化的学習やミームの進化があり、それらが互いに影響し合って進化してきました。道具を使い始めたことで、遺伝子の進化が変わり、直立姿勢をとるようになり、効率的なランナー、ハンターとなり、より強く速い動物に挑戦できるようになったのです。

直立姿勢は、頭を支えるために必要な首の筋肉が少なく、頭蓋骨にスペースがあるため、脳が成長する機会があり、ひいては協力や道具の開発に貢献した。また、十分なタンパク質の摂取は、再び人間のサイズを大きくし、脳にエネルギーを与えることになったのだ。

そして、この道を歩み始めたら、今のような、人類と呼ぶにふさわしい姿になったのです。

文化という言葉は、農業を意味する言葉から派生したものですが、おそらく人類の中心にあるもので、農業は我々の文化にかなり遅れて入ってきましたが、それでも人類の決定的な問題の1つであると私は思っています。

しかし、振り返ってみると、私たちが人間になったある時点を指摘することができるでしょうか。しかし、私たちが人間らしさを忘れてしまった点を示すのは、もっと簡単なことかもしれません。

(無料版)で翻訳しました。
私は日本語がわからないので、これはコンピュータで翻訳したものです。
日本語で書かれたこのブログ記事のシリーズがどのように機能するのか、実験してみました。
twitterでもいいので、フィードバックしてほしいです。
twitter.com/PetjaHerra

Petja aikakirjat 1.18. – Homo, heitä…

Asia, joka ei heti tule mieleen, kun miettii ihmisen ylivoimaa, on oikeastaan peräisin riippuvaisuussuhteesta. Puihin.
Periaatteessa kaikki kädelliset kykenevät jollakin tavoin viskomaan erilaisia kiviä, oksia tai mitä nyt käsillä on, kun on tarvis, mutta ihminen on ylivoimainen heittäjä. Se on saattanut olla se syy, miksi ihminen on alun perin kiveen tarttunut, heittääkseen sillä lähestyvää saalistajaa. Seuraavaksi sillä heitettiin jo saaliin saanutta saalistajaa ja seuraavaksi saalista. 

Ja siitä se lähti.
Kolkutetiin sitä kiveä niin että saatiin siihen vähän terää.
Ja jossakin vaiheessa huomattiin, mikä etu on keihäässä, ja sitten alkoi iskukeihään kehittyminen heittokeihääksi.
Saalistaja, joka saattoi juosta päivän, ja sitten heittää saalistaan jollakin projektiililla turvallisen, no turvallisen ja turvallisen, matkan päästä, oli aika ikävä jahtaaja.  

Vaikka siellä kädellisen kopassa on laskentatehoa puusta puuhun hyppäämiseen, ja vaikka simpansseilla, gorilloilla ja orangeilla on liki samanlainen hartianivel, niin ihmiskäden parempi tartuntaote, ja kyky hienoihin ohjausliikkeisiin heittäessä, niin pienet erot lihaksissa, jotka evoluutio on synnyttänyt viimeisen 2 000 000 vuoden aikana, yhdessä kehittyneiden aivojen kanssa, luovat kokonaisuuden, jossa valittu esine voidaan heittää nopeasti ja tarkasti, suoraan tai tiputtamalla, tarkkuudella, johon mikään muu kädellinen ei pysty.
Simpanssit heittelevät kyllä, ja on huomattu, että ne heittävät huvikseen, saattavat heitellä kiviä niin että niitä kerääntyy pieniksi kasoiksi, mutta silti, se ei riitä. Homo erectus on ollut jo paljon tehokkaampi heittäjä, olkapään rakenne kertoo, että sillä on heitelty jo eri tavalla mitä apinat tekevät, mutta tämä 2 000 000 vuotta on kasvattanut eron, niin, että simpanssin heittämä projektiili lentää parhaimmillaan 30 kilometriä tunnissa, mutta asiaan perehtynyt, harjoitellut homo sapiens saa projektiilin jopa 185 kilometrin tuntivauhtiin.

Kun narupettereiden ovat kyenneet kommunikoimaan, suunnittelemaa, hikoilemaan ja heittämään, he nousivat savannin valtiaiksi.

Petja aikakirjat 1.11. – Mitä lihanhimo protopettereille teetti?

Me tarvitsemme sen lihan, B12 vitamiinin, myeliinin, elämän.
Eikä sitä B12-vitamiiniä tarvitse niin kamalasti olla. Aikuinen tarvitsee sitä noin 1,6 mikrogrammaa noin 2000 kalorin päivittäisellä energiankulutuksella. Raskaana oleva vähän enemmän, imettevä vielä pikkuisen lisää. 

200 grammaa luutonta rottaa kattaa sen mitä ihminen tarvii. No vähän enemmän jos imettää.  Munallakin pärjää, kerta päivässä. 

Mutta silti, ajatelkaapa, ne kundit lähti metsästämään hevosia, sarvikuonoja, mammutteja. Ne siis olisi hyvin pärjänneet jos jokainen olisi skruudannut sen rotan.
Munallakin olisi pärjännyt, kerran päivässä.

Mutta ne kundit, jotka painoi saman verran kuin pari 10 vuotiasta narupetteriä tai yksi kymmenvuotias ihminen, suunnitteli alkuhärän kaatamista. Alkuhärkä, sonnilla lapakorkeutta 2 metriä, paino tonnin luokkaa, lehmä puolitoistametriä ja 800 kiloa. Ja ne liikkuvat laumoissa.

Ajatelkaapa nyt. Proteiinia ja vitamiineja. Ei sellaiset esinarupetterit olis paljoa tarvinneet, mutta yksi Taisto alkaa funtsia, että “Genitaali! Vedetään tommonen härkä nurin. Otetaan tuollainen erilleen laumasta, pistetään päiviltä ja syödään. Kattokaa ny kundit, niitä on tossa laumassa ehkä 20 000, kyllä me voidaan yksi ottaa! Pannaan kylmäksi vaan! Ainakin 50 000 annosta proteiineja!” Lue lisää ”Petja aikakirjat 1.11. – Mitä lihanhimo protopettereille teetti?”

Petjan aikakirjat 1.3. Vallankumouksellinen kulttuurievoluutio

Ihminen, oppiessaan ihmiseksi, loi kulttuurin, joka mahdollisti sopeutumisen oppimisen, edistyksen kautta useampaan ekosysteemiin, kuin ilman oppimista olisi ollut mahdollista. Siinä missä sudenkorento tai mustakala on oman ohjelmistonsa ja sen satunnaisten bugien vanki, ihminen voi kielensä avulla kertoa, että vesi löytyy tuolta, ja että nämä juuret saivat vatsan kipeäksi, nuo eivät. Näin ihminen, oppimisen, kulttuurin ja oppimisen kulttuuri avulla saattoi levitä erilaisiin ekosysteemeihin. 

Kun ekosysteemit vaihtelevat ihmisen alkukodin, läntisen Afrikan suistomailta Siperian tundrille, on tietyissä rajoissa myös biologinen evoluutio kyennyt sopeutumaan näihin eroihin, mutta ennen kaikke kulttuurievoluutio on muokannut ihmisen käytöstä näille alueille sopivaksi, ja sen kautta ihminen on voinut ottaa käyttöön käytännössä kaikki maapallon ekosysteemit. 

Se, millainen kulttuuri on sitten syntynyt kullekin alueelle, on ollut kiinni kunkin alueen olosuhteista; millaisen evoluutiopaineen ympäristö on suunnannut ihmiseen niin biologisena kuin kulttuurillsena toimijana.  

Ihmisen kehitykselle ilmasto on luonut tärkeä kehyksen koko ajan, ihan kuten kaikelle muullekin. Ja tässä yhteydessä kvartäärijääkausi ja sen loppuminen ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ihmisen kehittymiselle.  

Minusta on erittäin mielenkiintoista, että ihmisen kehittymisen alkupää, se tienhaara, joka vei meidät sinne, missä nyt olemme, on 2,5 miljoonan vuoden päässä taakse päin ja loiva vasen.   Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.3. Vallankumouksellinen kulttuurievoluutio”