Avainsana: pula-aika

Pula-ajan reseptit

Tällä viikolla kävi vieraita, jotka kestimme pula-ajan hengessä.

Sienet tulivat hitaasti suomalaiseen ruokavalioon.
Suurina nälkävuosina niitä suositeltiin hätäravinnoksi, mutta siitä huolimatta vasta siirtokarjalaisten leviämisen myötä ne tulivat länteen ja ei-karjalaisille tulivat tutuiksi sitten kun karjalaiset alkoivat sekottua muuhun väestöön.
Vielä minun lapsuudessani opetettiin, että kaikki sienet pitää talloa nurin, ettei kukaan ymmärtämätön pistä niitä suuhunsa, eikä äitini luultavasti ikinä pistänyt sientä suuhunsa.

Herkullista kaalia. 
Tämä on suurperheen annos, meitä oli pöydän ääressä kuusi henkeä, ja silti jäi neljännes syömättä.

  • 1 kaali
  • 6 porkkanaa
  • 2 sipulia
  • 100g sieniä
  • Suolaa ja vettä

Kaali leikataan neljään osaan ja laitetaan suureen kattilaan, palojen väliin viipaleiden porkkanat ja ruskistettu sipuli, sekä sienet.
Keitetään hitaasti kypsäksi. Lue lisää ”Pula-ajan reseptit”

Pula-ajan ampumahiihtokilpailu

Suomalaisilla oli vuonna 1918 jäsenten välinen ampumahiihtokilpailu, kun kapinallisten oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ottivat yhteen.

Koko tilanteen takana oli leivän hinta.

Suomella oli takana pitkä ja raju nousukausi.
Japanin sodassa oli Venäjä menettänyt laivastonsa ja se aloitti rajun uudelleen varustautumisen,  josta Suomi hyötyi suuresti, sillä Suomella oli edullinen tullisopimus Venäjän kanssa, josta syystä Venäjä laivasto teetti Suomessa liki kaiken, mitä Suomen teollisuus vain pystyi toimittamaan.

Lue lisää ”Pula-ajan ampumahiihtokilpailu”

Pula-ajan sunnuntai

Syötiin aamiainen vieraiden kanssa, leipää, kasvistahnaa, vähän juustoakin, ja sitten lähdettiin kaupungille.

Kaupungilla oli kova halu lähteä syömään jonnekin, mutta mikä hyvänsä ateria olisi yksinään vastannut koko päivän ruokaa, ja ylikin, joten kävimme katsomassa neljä näyttelyä ja tyydyimme eväänä oleviin kuiviin näkkileipiin.

Illalla sitten lihalientä, uuniperunaa ja uunissa paahdettuja kasviksia.

Ja iltapalaksi vielä pari palaa leipää, päällä kasvistahnaa. Lue lisää ”Pula-ajan sunnuntai”

Pula-ajan vieraat

Meidän kahden viikon pula-ajan perusta on vuoden 1942 annoksissa, mutta kuitenkin niin, että juurekset, kuten sota-aikana peruna, eivät ole säännösteltyjä.
Juuri silloin, keväällä -42, tilanne oli tiukin, vaikkakin sadothan huonontuivat koko ajan.

Vuonna 1942 / 1 066 tuhatta tonnia (70 % vuoden 1939 sadosta)

Vuonna 1943 / 1 029 tuhatta tonnia (68 %vuoden 1939 sadosta)

Vuonna 1944 / 827 tuhatta tonnia (55 %vuoden 1939 sadosta)

Vuoden 1945 sato oli vielä vuoden 1944 satoakin pienempi.

Kuitenkin lihan ja voin määrää voitiin kasvattaa vuoden 1942 loppu puolelta, vaikka sitten vastaavasti, sokerin määrä pieneni vain 250 grammaan kuukaudessa.

Lauantaina aamu lähti tavanomaisin elkein. Lue lisää ”Pula-ajan vieraat”

Pula-aikaa ja -viinaa

Pula-aika jatkui taas, lähinnä leivällä, mutta tänään oli leivän päälle sitten uunipaahdettuja juureksia, ja illalliseksi kaalikeittoa, jossa oli vähän savuluuta.

Tämä ruokavalio tuntuu mm. siinä, että kaupassa on hyvin vähän mitään, mitä voisi ostaa.
Juureksia. Siinä se.

Itselläni tämä tuntuu vatsavaivoina.
Piereskelyä, ripulia.
Ja jotenkin on tuntuma siitä, että iho oireilisi, mutta paha sanoa vielä, kuinka paljon tämä johtuu siitä.
Viiden ensimmäisen päivän jälkeen painosta on lähtenyt noin prosentin verran, mutta samaan aikaan tuntuu, että ei olisi mitoista kadonnut mitään.

Mutta sitten me joimme viinaa.

Perheessämme on perinne, että perjantai-iltaisin juodaan gin & tonic, ja tämä perinne on ollut suunnilleen 20 vuotta.

Nyt päätimme päästää pula-ajan tämän perinteen väliin ja valitsimme perjantai-illan paukuksi sota-aikaisen juoman, Jaloviinan

Sheriffi, sankari yksinäisen tähden takana

Lue lisää ”Pula-aikaa ja -viinaa”

Pula-ajan punajuurikeitto

Neljäs päivä meni aika hyvin.
Töissä oli hetki, jolloin vähän heikotti, sillä olin kuitenkin ollut pienillä annoksilla; aamiaiseksi kaksi palaa ruisleipää ja kaksi viipaletta juusto, lounaaksi kaksi palaa näkkileipää ja sitten oli töissä mukana hätävaranäkkileipä, jonka söin kun alkoi heikottamaan.  Lisäksi asiakas tarjosi muutaman pähkinän,.

Maitokortti vuodelta 1942

Lue lisää ”Pula-ajan punajuurikeitto”

Pula-aika maalaisserkkujen luona

Sota-aikana monille kontaktit maalle olivat keino hankkia ruokaa säännöstelyn ulkopuolelta. 
Me suhtaudumme kylässä syömiseen nyt samalla tavalla ja kävimme eilen pojan perheessä syntymäpäivillä, ja maalla, Vantaalla.

Leila-täti kertoi itse, miten kävi talvisodan aikana hakemassa sian kyljen Sauvosta, hiihtäen, ja tuli Turkuun sitten jäätä pitkin, sian sivut takin alla liinalla sidottuna.

Lue lisää ”Pula-aika maalaisserkkujen luona”

Pula-aika, nälkävuodet ja luusoppa

Suomen historian suuria tapahtumia olivat suuret nälkävuodet.  Ne alkoivat vuonna 1857, jolloin kato koetteli Lappia ja Oulun läänin aluetta, jolloin osa väestä muutti pysyvästi Norjan puolelle.

Seuraavana sitten oli joitakin parempia vuosia, mutta kato kohtasi Pohjanmaata ja Savoa 1865, ja sieltä tuli laumoittain nälkäisiä kerjäläisiä mutta Uudellamaalla, Varsinais- ja Keski-Suomessa sato oli vielä säällinen.

Sitten tuli oikeasti huono vuosi 1866 
Kesä oli sateinen.
Perunat ja juurekset mätänivät peltoihin. Lue lisää ”Pula-aika, nälkävuodet ja luusoppa”

Nälkä meillä aina vierainamme

Ensimmäinen päivä kahden viikon pula-aikaa oli eilen.

Soppaa
Soppaa

Aamiaiseksi oli kuppikahvia ja kaksi kalaleipää, noin 40 grammaa leipää, ja suunnilleen saman verran kalaa. Hieman purkin pohjalta tsatsikia, yhteensä ehkä lusikallinen.  Meidän versiossa pula-ajasta, purkit syödään loppuun, mutta uutta ei tehdä, ja tuo oli nyt tuossa.

Kahdeksalta syödyn aamiaisen jälkeen oli nälkä jo kymmeneltä.  Päätimme aloittaa tämän 5.9 jo aikaa sitten, tuli mitä tuli, ja nyt se tuli vähän kuin flunssan jatkoksi.

Välillä söin yhden palan leipää, sinällään ja lounaaksi taas kaksi kalaleipää, mutta ei rasvaa leivällä.  Ja teetä.
Tee kuuluu siten meillä säännöstelyyn siten, että yhdestä pussista pitää saada litra teetä. Lue lisää ”Nälkä meillä aina vierainamme”