Avainsana: Ramsay

Tähtipölytystä

”Haluatte uuden aluksen?”

”No tiedä siitä uudesta, jos nyt mutta jos joku, johon saa lastikontit ja matkustajia…”

”No meillä olisi täällä yksi lastialus, johon on jälkeen päin laajennettu matkustamoa, ja sopii hyvin monikäyttöalukseksi järjestelmän sisällä. Vilkaiskaapa tätä visiota.” 

”Niin, L-sarjan ohjausmoduli. Se on paras näistä vanhoista. Kiinteä rahtitila muutettu matkustajatiloiksi. Saako hyttien ovet lukkoon ulkoa?” 

”Se nyt on vain järjestelykysymys, järjestelykysymys, kuten kaikki täällä!” 

”Rahtitila on vapaatäyttöinen? Siihen sopii kaikki liiton standarttikontit? 

”3*3, mutta vain 18 konttia pitkä, koska laajennetun matkustamon vuoksi osa pituudesta on käytetty lisäenergialle..” 

”Tämähän on vanhaa Dvorak-runkosarjaa, mutta ristituennalla…”

”Ymmärrän, mitä ajatelette. Lisämoottoreita voitaisiin asentaa viimeisten konttien tilalle, mutta, sellaisen yhdistelmä on tässä järjestelmässä kielletty.”

”Niin. Kilpailuhenkeä ei enää arvosteta.”

”Joskus kuitenkin niitä konttiparimoottoreita löytyykiertoradoilta, romun seasta.” 

”Näin olen kuullut, että neuvokkaat henkilöt ovat onnistuneet löytämään niitä.” 

”Näin minäkin olen kuullut.” 

”Jos vanhaan Dvorak-runkosarjaan asentaa yhdeksän harkkokonttia, niin mitä se kustantaisi?” 

”Teräspakatut lyijyharkkokontit? Järkevä valinta!”

”Saako tästä järjestelmästä paineistettuja Titan Super-G harkkoja?”

”Titan… Ne on legendaa, ei niitä ole olemassa. Ja…ja jos olisi sotilastavaraa, äärimmäisen vaarallisia!”

”Ajattelin että niitä löytyisi täältä, jos niitä…” Lue lisää ”Tähtipölytystä”

Drechendell 31. julkinen luonnos

Olin kirjoittanut muistiin kaikki tähänastiset tapahtumat, kun ovelleni koputti se lyhyt kaveri päivälliseltä, Johannes En, “Olisitteko te kenties halukas liittymään talon väen seuraan aterialle?” Siinä oli niin muotoiltu kysymys, ettei itselleni olisi ikinä tullut mieleen, mutta vastaukseni oli helppo muotoilla.
“Mielihyvin!” Vastaukseni näytti ilahduttavan Eniä.
“Haluatteko vaihtaa vaatteita ennen lounasta, se ei toki ole millään tavalla tarpeellista, ellette te itse katso tarpeelliseksi mukavuutenne tähden?” En muotoili taas lauseensa läkähdyttävän mutkikkaaksi. Vilkaisin vaatteita, jotka olin vaihtanut ratsastusretken jälkeen, vaaleansiniset farmarit, astetta tummempi villapaita ja valkoinen paita, kunhan sujauttaisin chelsea-nilkkurit jalkaan, vaatteeni varmasti kelpaisivat., “en näe sitä tarpeelliseksi. Mutta Johannes,” ja etunimen käyttö sai miehen punastumaan, “ei meidän tarvitse olla niin muodollisia, voisimme varmaan sinutella?” Sanoin samalla kun lähdimme portaisiin.
“Jos teille… sinulle vain sopii… Lillian?”
“Jos sittenkin Ramsay, se on minun äitini sukunimi, mutta kolmas minun etunimi.”
“Se sopii, Ramsay,” mutta nyt Johannes jäi tuijottamaan hieman hämmästyneen näköisenä, “haluatko sinä sanoa minua Johannekseksi, vai käyttää minun kolmatta nimeäni?”
“Mikä se mahtaa olla?”
“Revenedilavamuirreigh”
“Jos sopii, sanon sinua Johannekseksi?”
“Se kyllä sopii!”  Enkä minä pistänyt sitä laisinkaan pahakseni.

Lounaalla oli vain pieni piiri, Longner, Helene, Johannes En ja Anima Hillary, Helenen sisaren miniä.  Tervehdysten jälkeen Longner sanoi, “ajattelin, että voisitte tutustua nyt, niin Johannes ja Anima voisivat olla huomenna sinun oppaitasi Sokkelossa”. Lue lisää ”Drechendell 31. julkinen luonnos”

Drachendell 30

Palasimme kartanolle. Kun katsoin kokonaisuutta täältä päin, tuli mieleeni Merenmerenin linna pelissä. Rakennukset eivät olleet yhtä suuria, mutta tästä katsoen niiden rytmi näytti samanlaiselta. Pieni rakennus lammen rannalla toi mieleeni tornin, jonne sisäänpääsy oli ollut ensimmäinen tilanne, jossa pelihahmoni oli joutua pulaan, kun pelasin Cardloota ensimmäisen kerran. Rakennus vasemmalla oli kuin ritarisali, jossa kokoontuivat Merenmerenin metsästäjät ensimmäisen kerran. 
Kun ylitimme joen, kuvakulma muuttui ja rakennusten taika, en sano särkyi, vaan hupeni.
“Täällä oli geologinen tutkimusasema räjähdykseen asti, mutta mitä muuta täällä on ollut sodan jälkeen?”
“Täällä oli jonkin aikaa armeijan veteraanien kesäkoti, “Longner vilkaisi merkitsevästi,” ja sen jälkeen Leningradin sotilaspiirin harjoitusalue ja varikko, mutta Breznevin ajan lopulla tänne tuli koulu, jossa opettiin maatalouskoneasentajia.”
Minulle tuli hyvin kummallinen aavistus, ja Longnerin katse tuntui jotenkin painostavalta ja pidättelin hieman Lagavulinia, jotta Longner menisi ohitseni. Oli jotakin hyvin tärkeää, jonka olin olin jättänyt huomiotta.
Aika.
Longner oli syntynyt lokakuussa 1956. Lue lisää ”Drachendell 30”

Drachendell 28

Kaksi päivää myöhemmin Sobolev avasi saamansa tarkemmat ohjeet. Siellä oli määräys pidättää tutkimuslaitoksen johtaja, joka mainittiin vain nimikirjaimilla KVG, seuraavana päivänä kello 19:30, mikäli Moskovasta ei tulisi tiettyä salasanomaa.”
Puhuessaan Longner näytti vielä vanhemmalta kuin tavallisesti, ikään kuin asian kertominen olisi painanut häntä syvästi, ja piti pitkän tauon, jota minä arkailin keskeyttää, mutta sitten hän jatkoi. “Sobolev oli koko päivän KVG:n seurassa kartanolla., Samaan aikaan  tutkimuslaitoksen esikunta pakkasi arkistoja, joitakin kiviä, mitä Sobolev sanoi näytteiksi, ja kaikenlaisia muita tavaroita, tutkimuslaitteita, joita Sobolev kuvasi vanhoiksi romuiksi. Kahden aikaan KVG oli kertonut hakevansa viimeiset laitteet ja paperit luolalta ja palaavansa sitten. Hän pyysi Sobolevilta mukaansa sotilaita ja kuorma-auton.”
“Sobolev sanoi, että oli aikeissa lähteä mukaan, mutta kun oli ohjeistanut luutnantti Greminin tuomaan KVG:n ehdottomasti takaisin viimeistään kello 19:30, hän jäi itse valvomaan arkiston pakkaamista, “Longner kertoi, “Sää ei suosinut Sobolevia. Kolmen jälkeen lauhtui nopeasti, muutamassa tunnissa lämpötila ensin nousi, sitten alkoi sataa räntää, joka jäätyi heti maanpintaan tullessa ja sitten pakkanen alkoi kiristyä ja sataa lunta.” 
Longner sai minut eläytymään niin syvästi, että huomasin että jännitin leukaperiäni kylmästä. ja ravistin itseni takaisin rennoksi, mutta mies ei kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jatkoi kertomustaan.”Majuri Sobolev soitti kello 18:30 luolalle, ja sanoi että Greminin olisi pidätettävä luolalla oleva väki, jos KVG ei olisi autossa 45 minuutin kuluttua.”
Kertomuksen aikana olimme ratsastaneet tien varteen, ja aloimme ratsastaa sen suuntaisesti, mutta kaartaen hieman eroon tiestä, syksyn sänkistä peltoa, joka vaikutti jotenkin lämpimältä Longnerin kertomuksen rinnalla. Lue lisää ”Drachendell 28”

Drachendell 25

“Siellä luolassa oli tukiasema mutkassa 13. ja sen edessä, mutkassa 14 oli viritetty kaksi siimaa, joihin oli kytketty kranaatit, Sobolevin muistiinpanojen mukaan toinen polven korkeudelle, ja toinen kahden metrin päähän syvemmälle, noin vyötärön korkeudelle.”
“Sitten, kello 20.14 tuli hälytys, puhelimeen huudettiin että aseman kimppuun oli käynyt susi tai koira mutta yhteys katkesi saman tien ja hetken päästä kuului kaksi räjähdystä,”
Longner piti tauon ja tuijotti jonnekin tilustensa taakse, “Kun lisäjoukot ehtivät tukiasemalle oli kaikki miehet kuolleet. Kurkut revitty auki. Paitsi yhdeltä, jonka kranaatit olivat repineet mutkaan numero 14. Verta oli niin pitkälle kuin taskulampuilla näki seuraavaa mutkaa kohden.” Pienen tauon jälkeen Longner lisäsi, “niin, jäljistä voitiin päätellä, että tämä yksi, joka oli kuollut kranaattiansoihin, oli yrittänyt paeta syvämmälle luolaan.” Lue lisää ”Drachendell 25”

Drachendell 24

“Nyt erikoisjoukkojen miehet, erikoisvarustein, etenivät luolastoon järjestelmällisesti. Luola oli sisäänkäynnin jälkeen melko lavea suurimmalta osaltaan ainakin kolmemetriä leveä, paikoin hieman leveämpikin. Olen ymmärtänyt että joka mutkaan tehtiin tukiasema ja luolaan vedettiin niin viestikaapelia kuin ilmaletkua ja nyt luolastoon edettiin etappi etapilta, niin että kuuden miehen tuki ryhmä jäi aina tukiasemalle, kuuden miehen ryhmä eteni seuraavaan mutkaan, ja kuuden miehen ryhtmä kokosi uuden tukiaseman, jonka jälkeen takana olevan tukiaseman miehet etenivät kärkeen, seuraavaan mutkaan. “
Tarina muistutti minua taas Viisaiden luolasta, samaan tapaan sinne piti edetä, joka osiolle piti rakentaa loitsuverkko ja näköyhteys ryhmän välillä oli pidettävä yllä. Mieleni teki kysyä yhtäläisyydestä, mutta ajattelin, että kuunnellaan tarina nyt ensin.
“Operaatioon osallistunut nuori luutnantti Sobolev jätti jälkeensä muistiinpanot, jossa hän kertoo, että ensimmäisen päivän aikana edettiin neljänteentoista mutkaan, joka ansoitettiin miinoilla ja sitten vetäydyttiin edelliseen mutkaan, johon jätettiin kuuden miehen joukko aseistetuna kivääreillä ja konekiväärillä. Luutnanti Sobolev kertoi että tukiasemalta eteenpäin tunneli kaarsi voimakkaasti, joten näkyvyyttä ei aivan ollut seuraavaan mutkaan asti ja valoa oli vain mutkien kohdalla, mutta oma mutka oli vain pienen kajastuksen varassa, yksi pieni varjostettu lamppu, ettei mahdollisesti luolista lähestyvät vastarintamiehet näkisi heitä.” Lue lisää ”Drachendell 24”

Drachendell 23

Longner näytti jonkin aikaa miettivän, ja näytti hyvin valppaalta, ja toi minulle mieleeni yhden hänen luomansa maailman hahmon, tetrarkki Taminion tuijottamassa taivaanrantaa, josta lohikäärme tulisi, mutta sitten tarina jatkui, “tätä ei ole mainittu virallisessa raportissa, mutta seuraavana päivänä yhteys kuuteen luolastoon lähteneeseen mieheen. kolmeen tutkijaan ja kolmeen asemieheen katkesi. Valentin Roslev odotti 24 tuntia, ennen kuin lähetti lisää miehiä luoliin.” Longner puhui hiljaa, kuin varoisi vieraita, vilkaisi ympärilleen, ihan ilman viittelöintiä, “seuraavalla kerralla hän noudatti niitä varotoimia, mitkä olivat mahdollisia, varusti miehet kaasunaamareilla ja magneettikentästä huolimatta, aseilla, ja lähetti kuusi erikoisjoukkojen miestä etsimään edellisenä päivänä lähetettyjä.”
Minä kuuntelin ja mietin, tarina muistutti minua hänen romaaniensa ja pelimaailman kohtaa Viisaiden luolista, mutta Viisaiden luolaan ei kuudella miehellä menty. Lue lisää ”Drachendell 23”

Drachendell 22

“Siinä vaiheessa sitten joku sotilastiedustelun raportin raportti päätyi Kremliin, missä huomattiin, että Saksan armeija oli ollut kiinnostunut alueella olevista valtavista energiavaroista ja koska Neuvostoliitto oli Neuvostoliitto, tieto asiasta kulki Stalinen pöydän kautta KGB:n ja sotilastiedustelun kautta ja päätyi Valeri Roslevin selvitettäväksi.”
Minä olin kuullut kyllä, että Neuvostoliitto etsi, saksalaisen dokumentin vuoksi, alueelta öljyä tai kivihiiltä, mutta tiedustelun osa oli minulle uutta. Ja ainahan Neuvostoliitossa tapahtui kaikki, jos ei nyt Stalinin, niin ainakin keskuskomitean aloitteesta, ja jos jotakin ei tapahtunut korkeimman johdon aloitteesta,, niin sitä ei sitten tapahtunut. 
“Se oli kaksi vuotta edellisten tapahtumien jälkeen, liki päivälleen,, kun Valeri Roslev tuli taas paikalle, nyt hänellä oli mukana sotilasosaston lisäksi geologisen instituutin väkeä, ja pystyttivät leirin tuonne kartanolle, ja tuohon laitoksen nurkalle”, ja nyt oikea käsi heilahti läheltä hevoseni päätä, joka katsoi aiheelliseksi antaa noin puolimetriä lisätilaa kartanon valtiaalle, “ja alkoivat suurentaa luolan suuta.”

Lue lisää ”Drachendell 22”

Drachendell 21

Samalla kun  ratsastimme ulos hoitolaa kiertävästä kehästä, takaisin hedelmätarhaan, Longner kertoi, “Harva nykyään enää ymmärtää, miten sekaisin Eurooppa oli heti sodan jälkeen, ja miten kamalan sekaisin oli Neuvostoliitto. Samaan aikaan kun Neuvostoliitto miehitti koko Itä-Euroopan, se valmisteli Kreikan, ja jos mahdollista Italiankin kaappaamista, ja integroi valloitettuja alueita uuteen imperiumiin”, Longner aloitti kertomaan Stalinin vaikutuksesta tarinaansa.

“Tässähän oli aikaisemmin sellainen niitty ja sivua joki kaarsi, joka sitten laski putouksena suunnilleen siinä, missä nyt on hoitolan kaarirakennuksen länsipää,” Longner aloitti, “Drachenin notkoksi sanottiin sitä putouksen alaista kohtaa jokivarressa ja siinä, noin kuusi metriä korkeassa kalkkikivi töyräässä näkyi, näin minulle on kerrottu, onkaloita ja pieniä luolia.”
“Koko itäinen Eurooppa kyti kaikenlaista vastarintapesäkettä, ja siinä suhteessa Puola, Unkari tai Saksa oli helppoja, oikeasti vaikeita olivat kaikenlaiset partisaanit ja metsäsissit Neuvostoliiton alueella,” selittäessään Longner aloitti taas tutun tuulimyllyimitaation vasemmalla kädellä, samalla kun oikea ohjasti hevosta.
“Tuolla eteläpuolella käytiin yksi taistelu, “ja käsi nyt näytti suunnilleen oikeaan suuntaan, “ja se jäljiltä maastoon jäi yhtä ja toista joista olisi voinut kuvitella olevan hyötyä vastarintaliikkeelle,”  ja Longner katsoi välillä minuun, kuin tarkistaakseen olenko kartalla. Lue lisää ”Drachendell 21”

Drachendell 20

Longner katseli minua nyt jonkin aikaa, nyökkäsi, “nyt alat olla oikeilla jäljillä, mutta mieti yksityiskohdat, kuka, koska, mitä, milloin…” Longner oli kohtelias, mutta jotenkin ikävällä tavalla, ja se häiritsi minua jo pelkästään sillä, että annoin sen häiritä minua.  

Hedelmätarhan takaa näkyi pensaita, joita kohden Longner ohjasi ratsuaan. Siinä missä aikaisemmin etelään seuraamamme pensasaita oli mahtava, mutta jokseenkin luonnollisen muotoinen ulkomuuri Drachendallin tiluksille, oli tämä tiukkaan muotoon leikattu aita, jossa näytti olevan kulkuaukot säännöllisin välein.
Jo ennen kuin näin sisään, aavistin mitä aidan takana oli.

Notko näytti olevan pyöreä ja sitä kiersi polku, jonka ulkopuolella oli korkea, huolellisesti muotoiltu orapihlaja-aita, ja polun sisäkehällä oli pieni valli, jonka päällä oli kehikossaan lehdettömiä köynnöksiä.
Kehikon läpi näin notkoon. Se oli suurempi kuin odotin. Vaikka tiesinkin sen tarkat mitat, se yllätti silti.
Heti vallin tuolla puolen näytti olevan taloja tasaisin välein kummallakin puolen notkoa, mutta vasemmalla puolellamme, etelän puolella, oli notkon pohjalla pitkä kaareva rakennus, joka näytti sulkevan pienen laakson matalamman pään, ja sen edessä neliskanttinen allas.
Pohjoispäässä notkoa taas oli rinnettä laskeutuva pitkulainen rakennus, joka näytti muodostavan notkon keskustaa kohden laskeutuvat terassit. Ja notkon keskellä oli vedestä ja maasta tehty labyrintti, ja sen keskeltä näkyi punatiilinen pyöreä katto.
“Siinä se on, Drachendellin hoitola, Sokkelo, ” Longner sanoi. Lue lisää ”Drachendell 20”