Avainsana: valinta

Petjan Aikakirjat 2.7 – Elämä on valintoja

Julkaistu tekijä admin

Niin siinä kävi, kuin oli käydäkseen. 

Jotkut ovat sitä mieltä, että minun pitäisi pyytää anteeksi, katua, hävetä, tai jotakin, siitä miten tässä kävi, mutta kas, tämä on kuin elämä Bragalonen kaupungissa, niin käy, kuin on käydäkseen.
Me emme ole vastuussa siitä, millaisia olimme, vaan siitä, millaiseksi tulemme, ja loppujen lopuksi, aika vähän siihenkään, sillä ne on suuremmat tuulet, kun tätä venhettä vie.

Se on hirvittävä sanoa, mutta tappaminen meistä on tehnyt ihmisiä, ja harva asia on niin inhimillistä kuin lyödyn lyöminen.

Lihan syönti teki meistä suuria, tuli ja liha teki meistä suuria ja älykkäitä, ja perhe, tuli, liha, ja suurriistan metsästys teki meistä organisoituneen ihmiskunnan. 
Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.7 – Elämä on valintoja” →

Henkseleitä, onko heitä?

Julkaistu tekijä admin

Katselen tässä papereita kasaan apurahahakemusta varten, ja päädyin tähän taas.

Taide on valitsemista.

Joku kerran sanoi, että karhun tekemä taulu ei ole taidetta.

No se, että joku teos on karhun tekemä, ei tee siitä taidetta, tai vähennä sen taiteellista arvoa, sillä taide syntyy valinnasta, siitä, mitä tekee ja jättää tekemättä

Kaavailen apurahahakemusta

Karhu ei kenties ole tietoinen prosessista, taiteesta, mutta me olemme. Kun me valitsemme karhun tekemän teoksen, annamme sille merkityksen, teemme taidetta. Karhu saattaa olla siinä ikään kuin välineenä.

Nyt haen apurahaa tietokirjaa varten.

Se vaatii valintoja.

Ensimmäisen version kirjoitin 2000-luvun alussa.
Toisen 2010, mutta sitten rikoin koneeni ja hävitin kuvat.

Periaatteessa minulla on materiaali valmiina noin ehkä 1000 sivuun. Vaikea arvioida, kun ei ole kuvia. Voi olla että sitä on vain 700 sivuun, mutta voi olla että sitä on 1300 sivuun.

Mutta se ei ole valmis.

Se vaatii editointia, kuvien piirtämistä, malliompelua, kuvaamista.

Mun mielestäni se on noin vuoden työ.

a siinä se on.

Valinta.

Minä tiedän paljon.

En tunne kuin muutaman ihmisen joka tietää minua enemmän, yleensä.

Tunnen aika monta ihmistä, jotka tietävät minua enemmän ompelusta.

Tunnen monta ihmistä, jotka tietävät minua enemmän kaavoituksesta.

Tunnen joitakin ihmisiä, jotka tietävät enemmän kutomisesta.

Ja jokusen, jotka tietävät minua enemmän jälkikäsittelystä.
Ja kaksi, jotka tietävät minua enemmän värjäyksestä.

No, en taida tuntea ketään, joka tietäisi minua enemmän kuiduista. Tai vaatteiden kulttuuri- ja psykohistoriasta.

 

En tunne yhtään ihmistä, enkä edes tiedä, jotka tietävät ompelemisesta, kaavoituksesta, kirjoittamisesta, kutomisesta, jälkikäsittelysät, värjäyksestä, tietokannoista, verkkokaupasta, kulttuurihistoriasta ja tietokonegrafiikasta, enemmän kuin minä.
Toki tunnen ihmisiä, jotka tietävät ompelemisesta, kaavoituksesta, kirjoittamisesta, kutomisesta, jälkikäsittelysät, värjäyksestä, tietokannoista, verkkokaupasta, kulttuurihistoriasta tai tietokonegrafiikasta, enemmän kuin minä.

Mutta en ”ja”.

Siksi minun on rajattava.

Kun katselen tuossa toisessa ikkunassa näkyvää sisällysluetteloa, minun on vedettävä henkseleitä.

Kuinka paljon ihmisen pitää tietää kuiduista, ennen kuin hän tekee itselleen hameen?
Jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin minä tiedän. Hyvä tietää vähän, mutta ei hän tarvitse tietoa kaikista suojeluaineista.
Henkselit yli.

Mitä ihmisen pitää tietää viimeistelymenetelmistä, jos hän tekee itselleen paitaa?
Jotekin, mutta ei tarvi mennä hartsien kemiaan.
Henkselit yli.

Jos ihminen tekee itselleen huosut, tarvitseeko hänen tietää lampaiden loisten häätämisestä?
Taas tarvitaan henkseleita.

Taiteessa on kyse valinnoista.
Ja siitä on kyse kirjoittamisessa, kaikessa kirjoittamisessa, sanojen valinnasta, ja sen valinnasta, mitä minä kerron, ja jätän kertomatta, tai, kerron sitten myöhemmin.

Keiken sen lisäksi, mitä teemme, meidän on vedettävä henkseleita.