Avainsana: yhteiskunta

Petjan aikakirjat 2.15 Mitä piti tehdä? 

Julkaistu tekijä admin

Maatalous tarkoitti työtä.
Piti raivata, istuttaa, kitkeä, kastella, suojella, paimentaa ja pitää maa hallussa. 

Mutta se työ oli nyt tehtävä.
Ja lisäksi piti omistaa.
Kun työ puuttui pitkäjänteiseksi, sinun piti varmistaa se, että työn hedelmät tulivat sinulle. Se tarkoitti omistusoikeuden syntymistä; koska sinä olit tehnyt työn, sadon pitäisi kuulua sinulle.
Ja koska sinä omistit ja teit työn, et enää ollut halukas jakamaan työsi tuloksia samalla tavalla kuin metsästäjä-keräilijänä. 

Maatalouteen siirtyminen vaikutti kaikkialle. Teknologia muuttui, sillä tarvittiin uusia työkaluja ja uudet työkalut tarkoittivat myös uusia töitä.
Yhteiskunta muuttui jakamistalouden väistyessä ja omistamisen muuttaessa yhteiskunnallisia suhteita.
Ihmisestä tuli myös paikoillaan pysyvä, ja tämä tarkoitti muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja rakentamisessa. Lue lisää ”Petjan aikakirjat 2.15 Mitä piti tehdä? ” →

Petja Aikakirjat 2.3 – Jos pistelen poskeeni, enkö vuoda verta?

Julkaistu tekijä admin

Vanhimmat kuvat sodasta ovat vanhoja, eivät niin vanhoja kuin taivas, mutta liki yhtä vanhoja kuin helvetti. 

Väkivalta lopettaa vittuilun. 

Agressiivisuus on osa ihmisyyttä, siellä se on, meidän juuressamme, wet warena, turvaamassa meidän olemassa oloamme. 

Jokainen selkärankainen laji tekee voitavansa turvatakseen niin oman, kuin lajinsa jatkumisen. Jokainen kädelleninen tekee voitavansa voidakseen olla olemassa, yhteisön jäsenenä, turvatakseen oman lajinsa säilymisen. Tavat vaihtelevat, mutta näin on. 

Mutta me olemme väkivallan kuninkaita ja kuoleman jumalia. Tiedetään, että muutkin lajit käyttävät väkivaltaa harkiten. Susi saattaa tappaa pentunsa, joka vaarantaa lauman turvallisuuden. Samoin näyttää siltä, että gorillan kärsivällisyys voi loppua, ja häirikkö päästä hengestään. 

Mutta tarvitaan ihminen, jotta samaan lajiin, kuten sanotaan, kuuluvia metsästettäisiin järjestelmällisesti, tuhottaisiin teollisesti, käytettäisiin trofeina, kuin pääkallonmetsästäjät, uhrattaisiin repimällä sydän rinnasta jumallille, poltettaisiin jumalan kunnian vuoksi. 

Siihen ei eläin kykene. 

Hyvin harvalla lajilla sisäiset taistelut päättyvät kuolemaan. Hävinneen sallitaan poistua paikalta, seremoniallisen alistumisen jälkeen, hävinnyt jatkaa lauman laidalla mutta jäsenenä, tai karkotettuna karkotettujen joukossa. 

Tappaminen on ylen inhimillistä.  Lue lisää ”Petja Aikakirjat 2.3 – Jos pistelen poskeeni, enkö vuoda verta?” →

Valtio, yhteiskunnan isäntärenki

Julkaistu tekijä admin

Viime viikolla Jyväskylän Yliopiston järjestämässä tilaisuudessa ja sain tilaisuuden puhua muutaman sanan sosiaalityön, yliopiston ja tieteen kohtauspisteestä.

Koska taas ja aina puhun ilman paperia, enkä huomannut nyt taltioida sanomisiani tallenteeksi, yritän nyt ilmaista tämän ajatukseni kirjallisesti.

Tämä aika korostaa liike-elämän rakenteita ja toimintatapoja niin yhteiskunnassa kuin yliopistossa, ja yhteiskunnassa, on huomioitava eräs asia.

Me ihmiset, olemme yhteisö,  societas, ja meidän yhteisöllinen työmme, tapamme toimia yhdessä, se   yhteiskunta.

Sana “kunta” sinänsä tarkoittaa yhteistoimintaa, se ilmenee vaikkapa vanhoissa sanoissa, nuottakunta, tai venekunta.  Tai valtakunta, alue, jossa on yhteinen ja yhtenäisesti toimiva valta.

Valtio ei ole yhteiskunta.

Valtio on yhteiskunnan työväline, väline, jolla yhteisiä asioita hoidetaan. Lue lisää ”Valtio, yhteiskunnan isäntärenki” →