Timo Karosen minusta tekemä henkilökuva.
Avainsana: yhteisöllisyys
Petjan aikakirjat 1.23- Vilskettä silmäkulmassa
Puhe ei kerro onko se totta.
Se miten tulkitsemme viestin totuusarvon, on kiinni aikaisemmista tapahtumista, omasta persoonallisuudestamme, mutta myös niistä sanattomista viesteistä joita saamme puheen ohessa. Tarkkailemme puhujan eleitä, ilmeitä, olemusta. Varsinkin ns. mikroilmeitä on vaikea jäljitellä tietoisesti, sanotaan että vain noin 5% ihmisistä osaa näytellä edes osaa niistä ja vain 0,5% kaikkia.
By Greyson Orlando - Own work, Public Domain, Link
Nämä mikroilmeet, jotka ilmentävät perustunteita inho, viha, pelko, suru, onnellisuus ja hämmästyneisyys, syntyvät paineesta, yleensä juuri silloin, kun yritämme salata todelliset tunteemme ja juuri se yritys laukaisee alta puolensekunnin väläyksen, joka paljastaa todelliset tunteemme. Näiden perustunteiden lisäksi suurella osalta ihmisiä löytyy myös mikroilmeet huvittuneisuuden, halveksunnan, häpeän, ahdistukset, syyllisyyden, ylpeyden, tyytyväisyyden sekä helpotuksen tunteille.
Nämä perustunteet liittyvät juuri meidän sosiaaliseen toimintaamme ja ne myös viittaavat siihen, että puhuttu kieli on syntynyt eleiden ja viittausten sivusta.
Kieli antaa meille välineet paljon tehokkaampaan viestintään kuin eleet, tätä mitä nyt luet, ei voisi kertoa eleillä, hajuilla tai silmäniskulla. Mutta sen toisena puolena kieli luo maailman, jolla ei tarvitse olla sidettä tähän todellisuuteen, se kertoo tarinan ja antaa mahdollisuuden ammattikunnalle, joka valehtelee elääkseen, kirjoittajille.
Mutta me olemme yhteisöllinen laji ja sen vuoksi meidän on voitava sitoutua toisiimme, ja siksi meidän ei välttämättä tarvitse puhua totta, mutta meidän on voitava silti luottaa, ettei toinen valehtele mittaansa enempää.
Ja siksi yhä ja edelleen, meidän on kielen rinnalla luotettava toisen eleisiin, katseeseen ja vahvistettava sidettämme toisiimme yhteisillä merkeillä, juhlamenoilla, seremonioilla, solmioilla ja salaisilla kädenpuristuksilla. Ja arvatkaapa mitä?
Ne ovat tulossa vielä tärkeimmiksi kuin ovat olleet. Ja mitä se sitten tarkoittaa?
Petjan aikakirjat 1.16. – Tuli palaa kanssamme
Kuka ei ole koskaan unohtunut tuijottamaan tuleen? Kuka ei muistaisi hyvällä hetkiä nuotion ääressä, tulen loimussa ja savun tuoksussa. Meillä on ollut liki miljoona vuotta aikaa tottua tuleen, sen lämpöön, kypsyvään ruokaan ja savun tuoksuun, mutta kaiken sen perässä, meillä on yhä jossakin tuolla, likellä apinaprosessoria, ajatus kotilieden lämmöstä, kauempaa kuin kotiliesi. 
Meidän esi-isämme rakensivat muutaman tuhat sukupolvea kotinsa tulen ympärille, nuotiopiiriin, ja tämä muutti myös meidän elämäämme. Kun meillä oli keskellämme lämmin tuli, me keräännyimme sen ympärille ja aloimme juuri keksityllä kielellä kertoa toisillemme ensin päivänkulusta, suunnitelmista huomisille, ja vähän vähältä yhä suurempia unelmia, selittää maailmaa toisillemme, silmästä silmään, yli valon ja valkean, sen valon, jonka piirin ulkopuolella oli näkymätön, pimeä ja tuntematon maailma, mutta me, perhe, ystävät, rakkaat, turvassa kaikelta siltä, mikä jää piirimme ulkopuolelle. Lue lisää ”Petjan aikakirjat 1.16. – Tuli palaa kanssamme”
Mistä moderaatiossa perimmältään on kysymys?
Yli 20 vuotta sittenolin ensimmäisiä sosiaalisen median ammattilaisia Suomessa, moderaattori ja Talentumin SoMen päämoderaattori 7 vuoden ajan.
En ole ikinä ollut seuraamassa muitten moderaattori- tai some-managerikoulutusta, mutta se, mitä olen kuullut hieman ihmetyttää.
Aivan liikaa keskitytään laillisuuteen, mikä tietysti on tärkeää, mutta ei juuri laisin yhteisöllisyyteen, sosiaalisuuteen ja siihen ytimeen, s-o-s-i-a-a-l-i-s-e-e-n mediaan.
Laillisuuden ylläpito on siellä takana, perusjuttu, jotta ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi, mutta siitä alkaa sitten se kaikki muu.
Talentumilla minun oma luukkuni, palsta, sivu, jota vedin, oli nimeltään Cafe. Se kertoo oikeastaan sen mistä somessa on kysymys.
Some on ennen muuta kohtaamispaikka, kahvila, jossa valitset oman kantapöytäsi, seurasi ja ne sitten tuovat paikalle omat kaverinsa. Voit istua ja kuunnella mitä puhutaan, vaihtaa pöytää, tutustua uusiin ihmisiin, lähteä mukaan, kun kuulet hyvän idean tai vain heittää hyvää läppää frendien kanssa, ja samalla se on kaikkea tätä yhtä aikaa.
Tämän ylläpito on se juttu.
Ken vartijaksi inssin laitetaan?
Käytännössä jo muutaman kymmenen ihmisen organisaatiossa, tulee aiheelliseksi miettiä miten ryhmien välinen tiedonkulku järjestetään tehokkaimmalla tavalla, ja miten ryhmät voivat toimia tehokkaimmin kompastumatta toisiinsa, eli meidän on miettivä taktisia tiimejä.
Kun organisaatio kasvaa, pitää alkaa miettimään strategisen tason ryhmiä.
Nyt on myös kysymys siitä, mikä organisaatio on kyseessä.
Modernissa yhteiskunnassa organisaatio voi olla yritys, yhdistys, virkamiesorganisaatio, kuntahallinnon organisaatio, jne.
Suurissa organisaatioissa eivät organisaation operatiivisen tason tavoitteet ja organisaation johdon tavoitteet, tai organisaation tarkoitus välttämättä ole samat.
Organisaatiota on ohjattava niin, että se täyttää sille tarkoitetun tarkoituksen, ja samalla niin, että sen organisaatiossa olevista ryhmistä saadaan ulos niissä oleva potentiaali, antamalla niitten itse ohjata työtään, silloin ja siinä määrin kuin se on mahdollista, niin että ryhmä löytää parhaimman tavan täyttää tarkoituksensa.
Tässä on kyse esimies- ja johtamistaidosta.
Miten hallinnoida eri ryhmistä koostuvia organisaatioita, niin että fokus säilyy, organisaatio toimii, ja tiimit tekevät parhaiten sen, mitä varten ne ovat luodut. Lue lisää ”Ken vartijaksi inssin laitetaan?”
12 notkeaa miestä
12 hengen ”metsästysseura” voi synnyttää toimivan yhteisöllisyysyksikön, joka toimii autonomisesti, jossa tiedonkulku toimii, voidaan oppia sanattomia toimintamalleja, voidaan luottaa siihen, että tiedetään mihin tyypit pystyy.
Tuollaiselle yksikölle voidaan antaa, jos se on oikein muodostettu, autonomisia tehtäviä, ”kaadatte mammutin”, ”rakennatte talon”, ”kaivatte juoksuhaudan”, ”tuhoatte tuliaseman” ja sen jälkeen jättää se tehtävä ryhmän itsensä hoidettavaksi.
Mutta sen jälkeen, kun porukkaa on enemmän, se alkaa tarvita hallinnointia, järjestelyjä siihen, miten osastojen välinen tiedonkulku toimii, kuka hoitaa kontaktit vertikaalisesti, kuka horisontaalisesti, mitkä on tiimien vastuualueet.
Tämäkin voidaan vielä hoitaa, jos tilanne tiedostetaan, osittain, imitoiden autonomisia malleja, eli ohjataan ryhmät muodostamaan ”horisontaalisia tiimejä”, mutta vain tiettyyn rajaan asti, ilman että tiimi itse kärsii.
Tässä on hierarkian ja tiimityön kulma.
Olisi luotava järjestelmä, jossa tiimit yhdistyvät niin, että jokaisesta tiimistä on yhteyshenkilö hierarkiassa seuraavassa portaassa, eli kutsuttakoon sitä nyt vaikka taktiseksi ryhmäksi Samaan aikaan tämän kontaktihenkilön tulee olla sekä taktisen, että operatiivisen tason tiimin jäsen, niin että hänen asemansa operatiivisessä tiimissä ei kuitenkaan horju.
Ja edelleen. Lue lisää ”12 notkeaa miestä”
Revoluutio evoluutiossa
Se joka tuo leiriin suurimman antiloopin on kyllä kovin jätkä ja vie paikan parhaat naiset.
Ja jos ei tuo,niin pitäähän sitä ainakin lohduttaa.
Siellä, ihmisyyden juuressa, kun isoäiti on opettanut tyttärilleen ja heidän pennuilleen, mitä yrttiä voi syödä, mistä reiästä kannattaa hätistää rotta syötäväksi, ja mistä ei. Siellä on syntynyt malli siihen, miten me kommunikoimme ryhmässä, ja kuinka suuressa ryhmässä me toimimme parhaiten.
Ja jossakin vaiheessa kundit alkoivat katsella gnuta sillä silmällä, miten helvetisti irtoaa pesää sille, joka kaataa gnun.
Siihen aikaan kundit painoi jotakin 40 kiloa, ja gnu 500 kiloa.
Sitä on munia rapsuteltu eräskin tovi, kun asiaa on mietitty.
Ja on alettu järjestellä hommaa.
Saattoi olla, että siinä meni muutama sukupolvi, ennen kuin homma onnistui, mutta kun se onnistui, voi kristus sitä pesän määrää. Lue lisää ”Revoluutio evoluutiossa”
Mummona tunkiolla
Yhteisöllisyys, se on mun juttuni.
Ihmisyydessä on muutama perusasia.
Käsite.
Se on hyvä sana.
Suomessa käsitellään asiaoita.
Ihmisyyden yksi perusta näyttää olevan käsittely.
Ihan oikeasti ja konkreettisesti, koskettaminen, käpälöinti, hipelöinti, käsillä tekeminen.
Se mitä me teemme ja koemme käsillä, vaikuttaa siihen mitä olemme ja mitä käsitämme.
Konkreettisesti.
Mutta se ei ole päivän messun aihe.
Nyt käsittelemme ryhmää, tiimiä, sitä meidän porukkaa.
Ihminen on ihminen suhteessa toisiin ihmisiin.
Yhteisön, heimon, ryhmän ja perheen jäsen.
Meidän asemassamme toisiin.
Sen ulkopuolella ihmisyys loppuu. Lue lisää ”Mummona tunkiolla”
Camelot, ja vanha tavara
Jatkoa kirjoitukseen Camelot ja mennyt Duuni.
Duuni.netissä yritin myös joka päivä, aina siinä onnistumatta, katsoa uudet liittyneet, ja laittaa heille henkilökohtainen tervetuloa viesti. Ja henkilökohtaisella tarkoitan henkilökohtaista, ei mitään ”Kiitos, kun liityit Duuni.net palveluumme, Leena Yrväs, account manager” vaan-
”Tervehdys, neiti Yrväs. Mukava huomata että olet liittynyt Duuni.net palveluun, on aina kiva kun saadaan uutta verta remmeihin. Sinun sukunimesi ei ole kaikkein yleisempiä; mahdatko olla sukua sellaiselle Kari-Matille, joka oli kanssani yhtäaikaa Helsingin Liikennelaitoksen suunnittelu- ja tutkimustoimistossa? Erittäin pätevä kollega!”
Vaikka palvelu romahti päivittäin, juttamalla ja pitämällä huolta sen ilmapiiristä, sain silloinkin, ennen serverin ja alustan uudistusta, kävijämäärän vakautetuksi ja sen jälkeen jopa hieman nousemaan.
Vaikka minä pidän ihmisistä ja minä suhtaudun intohimolla yhteisöllisyyteen, niin se ei tarkoita etten minä tietäisi mistä on kysymys.
Päin vastoin, juuri se, että minä pidän ihmisistä ja suhtaudun yhteisöllisyyteen kuin suhtaudun, tekee minusta hyvän siinä mitä olen tehnyt.
Kaupan pitää huolehtia siitä tavarasta mitä on kaupan. Lue lisää ”Camelot, ja vanha tavara”
Camelot, ja mennyt Duuni
Jatkoa viikon takaiseen tekstiin Camelot ja mennyt maailma
Tein kaksi kertaa esimiehilleni raportin siitä, miten sitä pitäisi kehittää.
Minä luulen että ensimmäistä ei lukenut edes silloinen esimieheni ja kun keskustelin viimeisen kerran esimieheni pomon, kanssa hän ei ollut nähnyt tätä jälkimmäistä.
Tiedonkulku oli eräs keskeisiä ongelmia koko Duuni.netin aikana.
Ainut, pitkään aikaan, joka kertoi minulle niistä tavoitteista, joita he katsoivat palvelulla olevan, kunnolla ja selkeästi, oli Eija Seppänen.
Minusta tuntui, että Duuni.netin mahdollisuuksia ymmärsi myös Katri Kakko, mutta siinä vaiheessa kenties hänen esimiehillään ei enää ollut ymmärrystä palvelua kohtaan. Lue lisää ”Camelot, ja mennyt Duuni”