-”Näyttää siltä, että äijä on saanut puukosta aikaisemmin. Katsos tuossa.” ja näytti rosoista viivaa, joka alkoi vasemmalta, lantioluun päältä ja päättyi lähelle vasenta nänniä.
-”Haava on ollut iso, mutta näyttää siltä, ettei sitä ole hoidettu lääkärin toimesta. Luultavasti se ei ole ollut syvä, mutta vuotanut kovasti.” Sitten tohtorin ilme kirkastui -”Tulikin mieleeni; tulisitteko joku sunnuntai meille syömään rouvan kanssa, vaimoni on melkoisen hyvä makkaroitten kanssa?”
”En usko, Anna on viimeisillään. Ehkä kesällä voitaisiin keksiä jotakin yhdessä?”
-”Capratorrente, olen aina sanonut, että olet sika, ehdotella nyt tuollaisia, kun vaimo on kotona viimeisillään.”
-”Selvä. Pistätkö tämän paperille ja minulle niin pian kuin ehdit?”
-”Tietysti.”
Ylikomissario Capratorrente ehti olla vain muutaman minuutin toimistolla, kun Amorettin avustaja juoksi paikalle, ja jätti hänelle kirjekuoren.
Sen sisällä oli paperi, johon Amarettin kauniilla suurella käsialalla oli kirjoitettu : “Capratorrente, olen aina sanonut, että olet sika, ehdotella nyt tuollaisia, kun vaimo on kotona viimeisillään!”