Kurt oli kerran, kauan sitten, tärkeä mies.
Häntä tervehti kaupunginjohtaja, ja kaupungin jokainen taksikuski, se toimittaja, jolla oli nuori vaimo, ja autokaupan johtaja.
Hän jäi eläkkeelle, arvostettu mies. Sitten se ovimies, baarissa, siinä kalakauppaa vastapäätä, ei tunnistanut häntä.
Uusi kaupunginjohtaja, piintynyt poikamies, ei tervehtinyt, ja taksimies, ei tiennyt missä hän asui.
Kurt jäi kotiin ja kun hänen tyttärensä tuli käymään, mies kyyhötti katonrajassa munasiltaan, katseli sieltä tytärtään ”Minä olen tärkeä mies!”
Kurt oli seinähullu.