Minun on myönnettävä, että tunnen myötätuntoa hirviöitä kohtaan.
Ei kahta sanaa etteikö Donald Trump olisi hirviö.
Peto, jota ei pitäisi ymmärtää vaan pysäyttää, kuin raivotautinen koira.
Ja silti – tunnen häntä kohtaan myötätuntoa.
En miestä kohtaan, vaan lasta.
Sitä kaltoinkohdeltua, säälittävää viisivuotiasta, joka elää tuon vanhan miehen sisällä.
Kuinka hämmentynyt ja kauhuissaan hänen täytyy olla?
Millaista on elää aikuisen kehossa ilman aikuisen vastuuta, ilman kykyä sietää todellisuutta, ilman kykyä kohdata seurausta?
Eikö tuon lapsen kärsimyksen loppu olisi hartaasti toivottava?
Tätä ajatusta vasten luin Yhdysvaltain uuden kansallisen turvallisuusstrategian, joka julkaistiin hiljattain. Asiakirja, joka antaa Euroopalle kaksi vuotta aikaa tehdä se, mitä sen olisi pitänyt tehdä jo viimeistään vuonna 2014.
Tältä osin Yhdysvallat on oikeassa.
Euroopan olisi pitänyt ottaa vastuu itsestään jo kauan sitten. Continue reading