Aikatavaraa aika kaupitsee, eli muuttomyyntimme jatkuu

Tässä on tätä kamaa kertynyt, perin ensin yhden vanhan naapurini, sitten kaksi vanhaa tätiä ja nyt ollaan muuttamassa, ja apeksetkin tyhjentää kämppää, joten myyn näitä kamoja laajasti ja joka paikassa.
Koska Torissa, mihin linkit vievät, tavara on esillä vain rajoitetun ajan, joko se on myyty, tai aika loppuu, kannattaa katsoa mitä muuta minulla on myynnissä, koko valikoima tästä linkistä
Luethan sivun loppuun, voit löytää positiivisen yllätyksen..

Lindströmin valaisimen, eli Livalin lamppupöytä 165€

Tämä namu on oikeastaan Lival.
Lival oli ensin nimeltään Lindströmin valaisin, joten voisi sanoa että tämä on esi-Lival.

Isotätini piti tätä lempipaikkansa vieressä, mutta voitteko te kuvitella, että hän ei pitänyt tässä lukiessaan konjakkilasia, vaan puhelinta, jota hän sitten aktiivisesti, ja etten sanoisi, alatyylisesti käytti, jos hänestä jokin toimittaja oli väärässä, ja luultavasti niin oli keskimäärin kahdesti päivässä. Jos toimittaja ei ollut väärässä, luultavasti se oli kuitenkin humalassa tai kommunisti… tai kolumnisti.

Nyt tämä klassikko, joka minulla on palvelut lasinalusena, joutuu poistumaan, sillä uudessa asunnossani minulla tuskin on varaa sekä lasiin että valoon.
Valaisin on 120 senttiä korkea, ja noin 38 senttiä leveä ja pitkä.
Pöytätason viilupinta on hieman kärsinyt ja päällä oleva katkaisin nappi kieltäytyy yhteistyöstä, joten se on ohitettu. Tämän kerrassaan oivallisen esineen voitte lunastaa nykyisestä residenssistäni Helsingin Vesalasta.
Postiin sitä ei kannata laittaa, maksaa ns. genitaalisti.

Nyt kun olette lukeneet tänne asti ja näin ilmaisseet hyvän makunne, voitte samaan syssyyn katsella muutkin ihastuttavat esineet, jotka olen työn, levon tai muunsairauden vuoksi päättänyt myydä rakastavaan kotiin.
Ja älkää viitsikö tinkiä. Se on minusta ahdistavaa, mutta jos ostat useamman tavaran, voimme kenties neuvotella.
Nyt kun olette lukeneet tänne asti ja näin ilmaisseet hyvän makunne, voitte samaan syssyyn katsella muutkin ihastuttavat esineet, jotka olen työn, levon tai muunsairauden vuoksi päättänyt myydä rakastavaan kotiin.
Jos valaisin kiinnostaa, siitä vain klikkaamaan 

Ja lue sivu loppuun, saatat löytää tarjouksen, jos ei kannata kieltäytyä.

Lue lisää ”Aikatavaraa aika kaupitsee, eli muuttomyyntimme jatkuu”

Ruusun maku

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin, ja varmasti siihen asti, kuin viimeinenkin tähti oli jäätynyt suuriin meriin pohjoisessa.

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea, silmät kovin etäällä toisistaan ja sitäpaitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kukaan kotiseutujensa miehistä; ja täsmälleen kuusi jalkaa. Lue lisää ”Ruusun maku”

Tauko

Anna Capratorrente ei voinut olla miettimättä sitä, miten elämä muuttuisi, kun veli vaimoineen muuttaisi pois, samalla kun nosti jalkansa sinisen buklee-sohvan puiselle käsinojalle. Tulevassa omassa rauhassa oli epäilemättä paljon hyvää, ja Anna ei voinut olla hymyilemättä ajatellessaan sitä, mutta toki siinä oli huonojakin puolia.
Vaikka lapsia oli vasta yksi, oli Anna kiitollinen siitä, että käly otti välillä pojan kanssaan ulos, ja silloin hänellä saattoi olla aikaa nostaa jalat käsinojalle, asettaa tyyny pään alle, ja ottaa toiseen käteen kirja, toisen silittäessä pinkeää sinisen kirjavaa puuvillaa valtavan vatsakupolin päällä.
Kirja ei ollut huono,  jonkun ruotsalaisen Waltarin Egyptiin sijoittuva historiallinen romaani, mutta nyt Anna vain tuijotti aukeamaa, mielen vaeltaessa kotoisemmissa asioissa.
Lue lisää ”Tauko”

Kirjat ovat taas lähteneet liikkumaan.

Nyt kun meillä on selkeä kuva asunnostamme, pystymme myös arvioimaan, montako kirjaa muuton jälkeen asuntoon mahtuu.
Käytännössä tämä sitten taas tarkoittaa sitä, että lisää kirjoja on, jotka tulevat myyntiin, niiden muutaman tuhannen lisäksi, jotka parin vuoden aikana ovat vaihtaneet kotia.
Tässä olisi ensimmäisiä.
Nyt on myös niin, että kirjan voi saada kaupan päälle, jos ostaa kyllin muuta tavaraa, joten katso mitä kaikkea siellä linkin takana löytyy.
Tai jos otat 10 kirjaa, saat 15% alennuksen, mutta nyt nämä kirjat saatavilla. Lue lisää ”Kirjat ovat taas lähteneet liikkumaan.”

Jos Osuuspankki olisi tulessa….

…kusisitko siihen?
Minulla on ollut tili Osuuspankissa kauan, jos en väärin muista, kauemmin kuin muistan. 

En vain ole käyttänyt sitä tiliä aikoihin.
Otinpa sitten tuossa jokin aika sitten yhteyttä pankkiin, Osuuspankkiin, jos nyt alkaisin käyttää sitä tiliä, jos nyt ei heti pääasiallisena tilinä, niin sellaisena, joka toimisi kakkostilinä satunnaisemmille tuloilleni, joita niitäkin on, onneksi, likimain enemmän kuin säännöllisiä tuloja.
Olin sitten yhteydessä pankkiin, ja he sanoivat, että minun pitäisi käydä jossakin konttorissa tunnistautumassa henkilöllisyyspapereiden kanssa. Arvelen, että saattaa olla ettei tiliä enää edes ole, mutta he sanovat, että kyllähän se varmaan on, jos en ole sitä lopettanut, mutta pitää tunnistautua konttorissa, ja sen jälkeen sitten katsoa mikä tili sen on.
Ei kuulemma tarvitse mitään ajan varausta, vaan käyn vain konttorilla näyttämässä paperit.

No tänään sitten oli se päivä, jolloin ajattelin käydä hoitamassa tämän asian.
Mikonkadun puolelta ohjaavat jonoon Kaisaniemenkadun puolelle.




Lue lisää ”Jos Osuuspankki olisi tulessa….”

Bragalonen maailma

Bragalonen tarinoita olen kaikkiaan kirjoittanut nyt rapiat 20 vuotta, kai vuodesta 1999. Ensimmäisestä tarinasta “Bragalonen kreivi” on yli kaksikymmentä vuotta. Se on kertomus miehestä, joka viettää elämäänsä viikko toisensa jälkeen mahdollisimman samanlaisena, niin että silloin, kun hänen on poistuttava kaupungista, hän palkkaa itselleen sijaisen, varakreivin, joka viettää hänen poissa ollessaan aivan samanlaista elämää kuin kreivikin.

Bragaloneen sijoittuvat novellit päätyvät tavalla tai toisella siihen, miten elämä jatkuu kaupungissa, täysin tavallisena, kuten Bragalonessa tapaa jatkua. Toinen puoli asiasta tietysti on se, että asiat, jotka ovat tavallisia Bragalonessa, eivät ole tavallisia muualla.

Pitkään kirjoitin vain yksittäisiä lyhyitä tarinoita, joista jotkut olivat kuusi- ja toiset kaksikymmentäkuusi sivuisia.
Olisiko jo yli kymmenen vuotta siitä, kun kirjoitin tarinan tyystin tavallisesta palkkamurhaajasta, joka palaa synnyinkaupunkiinsa keikalle? Mies on täysin tavallinen, niin tavallinen, että ihmiset eivät muista hänestä mitään muuta, kuin että hän on tavallinen mies, jonka kasvot ovat sellaiset tavallisen pyöreät. Samalla kun murhamies tekee työtään, tavallisella tarkkuudellaan, hän muistelee täysin tavallista lapsuuttaan, miettii täysin tavallisia perheasioita ja suunnittelee eläkevuosiaan täysin tavallisena kaupunkilaisena. 

Muutama vuosi sitten aloin kirjoittaa “Bragalonen murhamiehelle” jatkoa, “Bragalonen Poliisia”.
Bragalonen poliisi, ylikomisario Otto Capratorrente, on mies, joka on kipeän tietoinen erilaisuudestaan ja samaan aikaan yrittää elää tavallisen virkamiehen, ylikomisarion ja isän elämää. Koko hänen sisäistä maailmaansa määrittelee se, että hän ei tiedä mikä on, mutta tietää, että hänen äitinsä suvussa on ihmisiä, joilla on kykyjä, taitoja tai ominaisuuksia, joita muilla ei ole, eikä kukaan osaa selittää hänelle, miksi tai miten ne syntyvät.
Tarinana Bragalonen poliisi selvittää murhaa, josta kerrotaan Bragalonen murhamiehessä, mutta ei sitten enää “Poliisissa”, vaan tarina alkaa suoraan murhan selvittämisestä, ja niistä ihmisistä, joita Capratorrente tapaa selvittäessään rikosta. Ylikomisario Capratorrente ratkaisee jutun, saa selville motiivin ja tilaajan, mutta mutta oikeus ei silti ole hajulla siitä, mikä on mahdollista. Lue lisää ”Bragalonen maailma”

Capratorrente lähtee kotiin 17.2.1956

Lumi lankesi kaupungin ylle, kuin miljoonat pienet enkelit olisivat leijailleet tuulessa. Jäisin siivin ne liitivät yli kaupungin kattojen, lankesivat vanhojen kujien kanjoneihin ja hyisin kynsin tarttuivat kaupungin kaiken kirjaviin seiniin, joiden tiilet ja rappaukset oli huurre ja pakkanen tasoittanut monen sävyiseksi harmaakseen.
Ylikomisario Capratorrente meni niska kyyryssä ylös, kotia kohden, ja kääntyi sitten yhdelle niistä pienistä kujista, jotka olivat hieman paremmin suojassa lumelta ja tuulelta. Kujan laidalla olevien luukkujen takaa tulivat ihmisten tuoksut, polttoöljy, hiili, hiki, tupakka, kiima, sipuli, tomaatti, muna ja kala, ne tuoksut joista kaupungin maku syntyi, mutta kaikki oli kääritty tämän kummallisen talven kylmään ja lumeen. Lue lisää ”Capratorrente lähtee kotiin 17.2.1956”

Sinä aamuna toisaalla

Sinä aamuna, kello 7.00 Walter Audisio ja Alto Lampredi lähtivät 14 muun miehen kanssa Milanosta kohden Dongoa, pientä kylää, jota hyvän tahdon vuoksi joku sanoo kaupungiksi.  

Eikä sinä huhtikuisena lauantaina, 1945 ei Maria Falconieri  uhrannut ainuttakaan ajatusta Lombardialle, vaan heräsi kello seitsemän ja hänen miehensä nousi säpsähtäen istumaan sängyn laidalle, sytytti kärpäsen likaamaan lampun sängyn päällä ja katsoi kysyvästi vaimoonsa, jonka katse kertoi kaiken tarvittavan. Mies nyökkäsi, veti nopeasti vaatteet päälleen, kysyi vain, “pärjäätkö sinä?” Ja nyökkäävän vastauksen saatuaan, lähti ulos hakeakseen auton.
Maria puki itsensä, kuluneisiin ja yksinkertaisiin vaatteisiin, ilman että yksikään hänen ajatuksensa edes hipaisi Comoa. Huohottaen hän puki jalkaansa vanhat, äidiltä saadut matalakorkoiset kengät, yksikään hänen ajatuksensa ei edes etäisesti koskenut Giuliano di Mazzagran seutua ja kun Alfrudo Falconieri tuli hakemaan vaimoaan, ei heistä kumpikaan olisi tiennyt mitään Villa Mariasta kylästä ja kysymys Villa Belmontesta, josta avautui näköala yli Como-järven, olisi varmasti saanut vain kärsimättömän mulkaisun.  Lue lisää ”Sinä aamuna toisaalla”

Muutostiloja odotellessa anglophiliaa poteva myy kamaa

Kuten joukkotiedotusvälineissä on kerrottu, tulen siirtämään residenssini pois rajavyöhykkeeltä, aivan keskuksen tuntumaan.
Tässä vuotellessa on sitten aikaa ja mahdollisuuksia myydä tavaraa pois nurkista, kun tässä tilat vähenevät 20%.

Tällä kertaa pistän esiin sen seitsemän tavaraa jotka ovat peräisin sumujen saarelta, Britanniasta.
Kuvaa klikkaamalla pääset aina tavaran myyntisivulle.

Widndsor-tuoli.
Ensiksi esittelen teille tämän peri-brittiläisen istuimen, Windsor-tuolin, jonka Leila-täti toi 60-luvulla.
Tämä tuolityyppi oli alunalkaen suunniteltu huviretkille, ja siksi suunniteltiin kevyeksi ja helposti siirrettäväksi. Myöhemmin se on vaikuttanut muidenkin kalusteiden suunnitteluun ja on esikuvana monelle modernille tuolille.

 

 

 

 

 

Wedgwood on brittiläinen kuin kokolattiamatto kylpyhuoneessa.

Neljä lautasta Wedgwoodilta

Nämä lautasen ovat liki 200 vuotta vanhoja, ja aivan hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Ajatelkaapa, silloin kun ne on tehty, kuningatar Victoria oli nuori tyttö.
Nämä kuriositeetit kannattaa hankkia silloin kun niitä on tarjolla. Kuten nyt. Lue lisää ”Muutostiloja odotellessa anglophiliaa poteva myy kamaa”