Petjan tiedotuksia ihmiskunnalle

Avainsana: Eurooppa

Me, länsimaat 2 – Länsi-Rooma, imperiumin roskapankki

Länsi-Rooma – imperiumin roskapankki – teki konkurssin.

Valtakunnan itäinen puolisko oli tuottavampi, vauraampi, kaupungistuneempi ja paremmin puolustettavissa. Länsi oli sotilaallinen taakka: pitkät rajat, harva veropohja, jatkuva sotilaallinen paine. Sen puolustaminen maksettiin palkkasotilailla ja velalla.

Ulosottomiehet Roomassa.

Ei auttanut, vaikka keisarit yrittivät kasvattaa veronmaksajien ja sotilaiden määrää jakamalla kansalaisuuden kaikille vapaille miehille. Kun raha, armeija ja legitimiteetti loppuivat yhtä aikaa, valtio romahti.

Mutta laki ei. Continue reading

Me, länsimaat- 1. Länsimaiden vahvempi oikeus

Yritän nyt ensin selittää teille, mitä ovat länsimaat.

Länsimaat ovat, kyllä, Kreikan ja Rooman perillisiä, mutta vähemmän kuin luulette ja enemmän kuin pystytte kuvittelemaan.

Oikeutta vaikka millä mitalla

Ei Kreikka ollut mikään demokratian kehto, ei edes Ateena, vaan Ateena, joka useimmin tässä yhteydessä mainitaan, oli oligarkia ja orjavaltio, jossa vaikutusvaltaisimmat naiset olivat huoria.

Sitä vastoin Rooma, imperialistinen roistovaltio, jonka talous perustui orjuudelle ja hyökkäyssotien jatkuvalle tuotolle, oli jo paljon enemmän meidän demokratiamme isä – toki avioliiton ulkopuolelta, mutta siltikin – sillä se loi Euroopan idean: idean keskusvallasta, imperialismin, mutta myös roomalaisen oikeuden, sen, jonka varaan rakennettiin Eurooppaa seuraavat 1500–2100 vuotta, miten sen nyt laskee.

Voisin kirjoittaa tässä nyt 400 sivua roomalaisista, aluksi, ja sen jälkeen vielä 1500 sivua mielenkiintoisia sivuseikkoja ja vaikkapa Rooman aatelisista, joiden jälkeläiset vaikuttavat tänään Euroopassa, mutta se ei nyt ole tarkoituksenmukaista – vaikka olisikin hauskaa – kun voimme puhua roomalaisesta oikeudesta, ja se vasta mielenkiintoista onkin. Continue reading

Myötätunnosta hirviöitä kohtaan

Minun on myönnettävä, että tunnen myötätuntoa hirviöitä kohtaan.

Ei kahta sanaa etteikö Donald Trump olisi hirviö.

Peto, jota ei pitäisi ymmärtää vaan pysäyttää, kuin raivotautinen koira.

Ja silti – tunnen häntä kohtaan myötätuntoa.

En miestä kohtaan, vaan lasta.

Sitä kaltoinkohdeltua, säälittävää viisivuotiasta, joka elää tuon vanhan miehen sisällä.

Kuinka hämmentynyt ja kauhuissaan hänen täytyy olla?

Millaista on elää aikuisen kehossa ilman aikuisen vastuuta, ilman kykyä sietää todellisuutta, ilman kykyä kohdata seurausta?

Eikö tuon lapsen kärsimyksen loppu olisi hartaasti toivottava?

Tätä ajatusta vasten luin Yhdysvaltain uuden kansallisen turvallisuusstrategian, joka julkaistiin hiljattain. Asiakirja, joka antaa Euroopalle kaksi vuotta aikaa tehdä se, mitä sen olisi pitänyt tehdä jo viimeistään vuonna 2014.

Tältä osin Yhdysvallat on oikeassa.

Euroopan olisi pitänyt ottaa vastuu itsestään jo kauan sitten. Continue reading

© 2026 Mielleyhtymä

Theme by Anders NorenUp ↑