Putin - Mielleyhtymä

Minun on myönnettävä, että tunnen myötätuntoa hirviöitä kohtaan.

Ei kahta sanaa etteikö Donald Trump olisi hirviö.

Peto, jota ei pitäisi ymmärtää vaan pysäyttää, kuin raivotautinen koira.

Ja silti – tunnen häntä kohtaan myötätuntoa.

En miestä kohtaan, vaan lasta.

Sitä kaltoinkohdeltua, säälittävää viisivuotiasta, joka elää tuon vanhan miehen sisällä.

Kuinka hämmentynyt ja kauhuissaan hänen täytyy olla?

Millaista on elää aikuisen kehossa ilman aikuisen vastuuta, ilman kykyä sietää todellisuutta, ilman kykyä kohdata seurausta?

Eikö tuon lapsen kärsimyksen loppu olisi hartaasti toivottava?

Tätä ajatusta vasten luin Yhdysvaltain uuden kansallisen turvallisuusstrategian, joka julkaistiin hiljattain. Asiakirja, joka antaa Euroopalle kaksi vuotta aikaa tehdä se, mitä sen olisi pitänyt tehdä jo viimeistään vuonna 2014.

Tältä osin Yhdysvallat on oikeassa.

Euroopan olisi pitänyt ottaa vastuu itsestään jo kauan sitten. Continue reading

Putinistinen historiapolitiikka ei ole historian tutkimusta eikä edes historian vääristelyä tavanomaisessa mielessä. Se on vallankäytön väline, jossa menneisyys alistetaan nykyhetken

Venäjän valtiossa historia ei ole kertomus tapahtuneesta, vaan kertomus oikeutuksesta. Se ei vastaa kysymykseen ”mitä tapahtui”, vaan kysymykseen ”miksi meillä on oikeus”.

Putinistinen historiapolitiikka perustuu kolmeen perusväitteeseen:
1. Venäjä on aina ollut uhri.
2. Venäjä on aina ollut suurvalta.
3. Venäjän vallan katkeaminen on aina ollut ulkoisen vihollisenaiheuttama.

Näiden väitteiden totuusarvo on toissijainen. Niiden tehtävä on rakentaa tunnetta jatkuvasta piiritystilasta, jossa valta keskitetään, kritiikki kriminalisoidaan ja vaihtoehdot leimataan vihollisen ääniksi.

Historiassa ei ole putinismissa jatkuvuuksia, vain katkeamattomia oikeutuksia. Neuvostoliitto eikaatunut omiin ristiriitoihinsa, vaan hajotettiin. Venäjän keisarikunta ei romahtanut hallinnolliseen kyvyttömyyteen, vaan petettiin. Suomen, Baltian ja Itä-Euroopan itsenäistyminen ei ollut historiallinen prosessi, vaan rikos.

Putinistinen historiapolitiikka tarvitsee vihollisen, koska ilman vihollista ei ole perustetta vallalle. Siksi historiaa ei kirjoiteta avoimeksi, vaan suljetuksi. Kysymykset kielletään, arkistot suljetaan ja muistaminen valjastetaan.

Tässä mallissa historia ei ole menneisyyttä koskevaa tietoa, vaan kurinpitoväline. Se kertoo kansalaiselle, kuka hän on, kenelle hän on velkaa ja miksi hänen on vaiettava.

Putinistinen historiapolitiikka ei ole poikkeus, vaan seuraus. Se syntyy valtiossa, jossa valta ei siedäavoimuutta ja jossa menneisyys koetaan uhkana, ellei sitä hallita.

Historiaa ei tällöin käytetä ymmärtämiseen, vaan tottelemiseen.

Avainsana: Putin

Myötätunnosta hirviöitä kohtaan

Putinistinen historiapolitiikka