…minä olen Petja Jäppinen, ja te että mahda mulle mitään.
No te, jotka luette minua, tiedätte, että olen ensin myynyt vain perintökamojani ja nyt vielä oman vietin myötä kerättyä, kun olisi tarkoitus muuttaa uuteen kämppään ensivuonna.
Myyn jotakin päivittäin. Just tänään keramiikkapullo, jossa kapteeni istuu tynnyrin päällä seuraavalla myyntitekstillä
Kapteenin snapsipullon ääressä voit muistella laivastoaikojasiHaluatko yhdistää laivastoaikojesi muisteluun jotakin positiivista, lorauksen astian pohjalle jotakin vähemmän suolaista. Tämän ääressä voit muistella hurjaa merimatkaa, jonka nuorena teit, jolloin eväät meinasivat loppua, ja suu oli nesteen puutten vuoksi niin kuiva kieltä ei saanut irti kitalaesta kuin taltalla, mutta onneksi Suomenlinnan Elannosta sai olutta melkein heti, kun lautta tuli rantaan.
Tätini outouksien kokoelmasta taas tämmöinen snapsikapteeni kuuden keraamisen pienen mukin kanssa.
Kapteeni voisi värväytyä 42 hinnalla taas uuteen seikkailuun, koko äijä on pääharteilla 28 senttiä korkea.
Kapteenin niska on vähän väsynyt, sen ymmärtää, kun ajattelee mikä määrä juomia on siitä kurkusta kulkenut, mutta vielä toimii.
Voin postittaa sen sinulle 8 eurolla, mutta samaan pakettiin voisi mahtua muutakin. Tai voit noutaa ne luotani Helsingin Vesalasta, likeltä Mellunmäen asemaa. Tiistaisin voi kulkeutua Sörkka-Kallio-Töölö suunnalle ja torstaisin Mellunmäki-Tapiola välin asemille. 24.7 asti NOUTAJALLE kaikesta 10% alennusta, joten…
Jotkut ressukat joskus selittävät, että eläissään sopusoinnussa luonnon kanssa, esi-isämme eivät tuhonneet luontoa, koska olivat tietoisia sen seurauksista, tai ettei ihminen olisi kyennyt siihen, mutta todisteet ovat selvät. Kulottammalla ihminen saattoi ajaa kokonaisia laumoja härkiä, hevosia, mammutteja, mitä vain suurriistaa kuolemaan.
Ja suurriistan katoaminen teki sitten lopun vaeltavista metsästäjistä.
Kala, äyriäiset, simpukat lisääntyivät ihmisen ruokavaliossa ja samaan aikaan ihmisen ruokavalioon tuli mukaan useita uusia kasveja, erityisesti Amerikassa.
Eurroopassa noin 10 000 vuotta sitten poro, peura ja kalat lisääntyvät ensin ihmisen ruokavaliossa, ja pikkuriista ja kasvikset lisääntyvät seuraavan muutaman tuhannen vuoden aikana.
Afrikassa muutos näyttää alkaneen jo aikaisemmin, noin 50 000 vuotta sitten, jolloin löydettyjen pitkäaikaisten asuinsijojen jätteissä suurriista vähenee pienriistan- ja kasvisjäänteiden määrän kasvaessa. 
Samaan aikaan Afrikassa oli pitkä kuivakausi, kun jääkauden alkaessa sitoutui suuri osa kierrossa olevasta vedestä jäätiköihin, joita ei kuitenkaan ollut Afrikassa.
Näyttää siltä, mutta selkeitä todisteita ei ole, että tämä kuivakausi oli keskeisiä syitä nykyihmisen leviämiselle; ihmisen neuvokkuus ja kulttuurievoluutio auttoivat ihmistä selviämään seuraavat 30-40 000 vuotta.
Kasvisyönnin lisääntyminen näkyy siinä, miten jauhinkivilöydöt lisääntyvät. Vanhin löydetty on juuri Afrikasta, otettu käyttöön noin 49 000 vuotta sitten, ja siitä se lähti. Lue lisää ”Petjan Aikakirjat 2.14 – Tyhmä paljon työtä tekee…”
Kirjoitin viime vuosituhannella ilmiöstä, jonka nimesin alteraatiostressiksi.
Kyse ei ole vain muutosvastarinnasta, vaan syvemmästä ilmiöstä. Nimi on huono, mutta saa kelvata.
Ihmisen historiassa muutokset parempaa ovat olleet hitaita.
Nopeat muutokset taas, ne ovat olleet tulvia, tulipaloja, sotia, murhia ja tauteja.
Ne muutokset jotka ovat tapahtuneet kohden parempaa, ovat yleensä tarkoittaneet työtä ja tapahtuneet hitaasti verrattuna niihin muutoksiin, jotka ovat vieneet parempaan päin. Lue lisää ”Sanon sitä alteraatiostressiksi”
Sam de Ville oli tehnyt pitkän viikon, jokaisen yli työtunnin, mitä sai, ja muutaman, mitä ei saanut, ja oli tehnyt töitä lauantai, ja sitten pitkän sunnuntain, ennen kuin viikko alkoi taas alusta.
Keskiviikkona, kello 6.15 hän taas lähti, otti lippalakin ja yhdeksän vuotta vanhan sinisen hupparin, jonka oli ehtinyt pestä viimeksi keväällä, silloin kun ensimmäinen kevät sade lakaisin kaupungin pölystä.
Nyt Kanadan vaahterat punastuivat syyssateessa ja Sam de Ville käveli 14.kadun asemalta, kun hän näki heijastuksen Chipotlen ikkunassa.
Tyhjä huppari ja lippalakki seisoivat siinä sateessa, Irving Placen nurkassa, eikä Sam de Ville päässyt työpaikalleen koskaan.
Charlie mietti seitsemännen loukkaantumisen jälkeen, oliko elämä tämän arvoista, ja värväytyi Afghanistaniin.
Itse asiassa, vaikka toisin luulisi, se välivuosi, sapatti, jonka pidin, ei ollut minulle hyväksi.
Tai sanotaan näin, että se oli minulle ihmisenä hyväksi, mutta hyppääminen yrittäjäksi siitä ei ollut kovin viisasta, sillä vauhdissa mukaan hyppääminen alalla, jossa pelkästään paikallaan pysyminen edellyttää juoksemista kieli kiltin reunassa, ei ole mikään helppo temppu. Lue lisää ”Camelot ja mennyt maailma”