Vuonna 1732 Bolognan yliopiston marmorisaleissa tapahtui jotakin, mitä ei ollut tarkoitus tapahtua.
21-vuotias nainen astui professorien, kirkonmiesten ja epäilijöiden eteen ja puolusti väitöskirjaansa luonnonfilosofiasta. Ei kirjallisuudesta. Ei siveysopista. Fysiikasta.
Laura Bassi – Saranapuole tiedettä
Huone oli täynnä miehiä, jotka tiesivät ennakolta, ettei tämä voisi onnistua. Naiset eivät opiskelleet luonnonlakeja. Naiset eivät väitelleet. Ja varsinkaan naiset eivät voittaneet väittelyitä.
Mutta Laura Bassi ei tullut pyytämään lupaa. Hän tuli voittamaan ajan hengen.
Hän vastasi tuntikausia kysymyksiin mekaniikasta, matematiikasta ja Newtonin teoriasta.
Länsi-Rooma – imperiumin roskapankki – teki konkurssin.
Valtakunnan itäinen puolisko oli tuottavampi, vauraampi, kaupungistuneempi ja paremmin puolustettavissa. Länsi oli sotilaallinen taakka: pitkät rajat, harva veropohja, jatkuva sotilaallinen paine. Sen puolustaminen maksettiin palkkasotilailla ja velalla.
Ulosottomiehet Roomassa.
Ei auttanut, vaikka keisarit yrittivät kasvattaa veronmaksajien ja sotilaiden määrää jakamalla kansalaisuuden kaikille vapaille miehille. Kun raha, armeija ja legitimiteetti loppuivat yhtä aikaa, valtio romahti.
Yritän nyt ensin selittää teille, mitä ovat länsimaat.
Länsimaat ovat, kyllä, Kreikan ja Rooman perillisiä, mutta vähemmän kuin luulette ja enemmän kuin pystytte kuvittelemaan.
Oikeutta vaikka millä mitalla
Ei Kreikka ollut mikään demokratian kehto, ei edes Ateena, vaan Ateena, joka useimmin tässä yhteydessä mainitaan, oli oligarkia ja orjavaltio, jossa vaikutusvaltaisimmat naiset olivat huoria.
Sitä vastoin Rooma, imperialistinen roistovaltio, jonka talous perustui orjuudelle ja hyökkäyssotien jatkuvalle tuotolle, oli jo paljon enemmän meidän demokratiamme isä – toki avioliiton ulkopuolelta, mutta siltikin – sillä se loi Euroopan idean: idean keskusvallasta, imperialismin, mutta myös roomalaisen oikeuden, sen, jonka varaan rakennettiin Eurooppaa seuraavat 1500–2100 vuotta, miten sen nyt laskee.
Voisin kirjoittaa tässä nyt 400 sivua roomalaisista, aluksi, ja sen jälkeen vielä 1500 sivua mielenkiintoisia sivuseikkoja ja vaikkapa Rooman aatelisista, joiden jälkeläiset vaikuttavat tänään Euroopassa, mutta se ei nyt ole tarkoituksenmukaista – vaikka olisikin hauskaa – kun voimme puhua roomalaisesta oikeudesta, ja se vasta mielenkiintoista onkin. Continue reading
2. Miksi historiakuva muuttui? Sisäpoliittiset tarpeet 1900-luvun alussa
2.1 Sisällissodan jälkeinen poliittinen kompromissi
Vuoden 1918 sisällissota – tai paskasakin jäsentenvälinen ampumahiihtokilpailu, kuten tapaan sanoa – repi Suomen kahtia.
Yksi sovittelevan poliittisen kulttuurin edellytys oli välttää tulkintaa, jonka mukaan punakapina olisi ollut kapina itsenäistä valtiota vastaan, ja samalla nimetä sota vapaussodaksi. Tässä yhteydessä on kohteliasta unohtaa – mutta minähän siitä paskat nakkaan – että keskeiset valkoisten vaikuttajat kannattivat lokakuuhun asti pysymistä Venäjän yhteydessä. Continue reading
Suomen koululaitoksen isä ei ole Uno Cygnaeus, vaan G. Pula-aho. Opetuksen sisällössä ei painotu tiedon oppiminen ja ymmärrys, vaan aiemmin totena kerrotun toisto.
Tässä Suomi muistuttaa enemmän Venäjää kuin haluaisitte kuulla.
Tämä näkyy hyvin ja toistuvasti siinä, miten ihmiset yhä tukevat putinistis-stalinistista ajatusta, että Suomi kuului Venäjään.
Porvoon valtiopäivät
Käsitys siitä, että Suomi olisi ennen vuotta 1917 ollut Venäjän vallan alainen ilman omaa suvereenisuutta, on syvälle juurtunut osa suomalaisen historiakertomuksen myöhempiä kerrostumia – ja tärkeä osa suomalaista kuivana kakkoseen nussitun minäkuvaa. Suomalainen ei voi olla oma onnellinen itsensä, ellei hän ole alistettu, syrjitty ja sorrettu, vaikka sitten väkisin. Continue reading
Koska usein on sattunut, ettei maarahvas ymmärrä Suomen valtion todellista luonnetta ja historiaa, keräsin tähän muutaman seikan, miksi Suomi ei ole koskaan ollut osa Venäjää.
1. Suomen erillinen oikeusjärjestys
Porvoon valtiopäivillä 1809 Aleksanteri I vahvisti Suomen säätyjen oikeudet ja sen, että Ruotsin lait jäivät voimaan. Venäläinen lainsäädäntö ei tullut automaattisesti voimaan Suomessa, mikä erottaa sen keisarikunnan maakunnista.
Viite: Jussila, Hentilä & Nevakivi: Suomen poliittinen historia.
2. Oma keskushallinto ja valtiolliset instituutiot
Suomella oli oma senaatti, oikeuslaitos ja virastonimitysjärjestelmä, jotka eivät olleet integroituna Pietarin ministeriöihin. Tämä vastaa valtion sisäistä itsehallintojärjestelmää.
Viite: Polvinen, Tuomo: Venäjä ja Suomen kysymys.
3. Oma talous ja rahoitusjärjestelmä
Suomella oli erillinen budjetti, verotus, tulliraja sekä vuodesta 1860 oma markka. Tällaiset taloudelliset instituutiot ovat tunnusomaisia erilliselle valtiolle.
Henry Morgan ei kuollut kuten merirosvojen kuuluisi.
Sir Henry Morgan, mies joka antoi nimen rommille
Ei silmukkaa. Ei luotia. Ei veistä kapakassa. Poikkeuksellinen elämä vaati tavallisemman pisteen.
Karibian pahamaineisin kaappari kuoli sängyssään 25. elokuuta 1688. Viisikymmentäkolmevuotiaana. Maksansa tuhottuna vuosikymmenten juomisesta, ruumiinsa turvonneena, omaisuutensa säilyttäneenä.
Jamaika järjesti hänelle valtiolliset hautajaiset.
Se yksityiskohta kertoo jotakin mielenkiintoista vallasta.
Morgan syntyi ilmeisesti Walesissa noin vuonna 1635 ja ilmestyi Karibialle nuorena miehenä. Miten, ei ole varmaa. Orjana, palkkasoturina, karkulaisena – kaikki vaihtoehdot ovat uskottavia. 1660-luvulla hän oli jo se, mitä Espanjan kruunu pelkäsi eniten: järjestelmällinen, häikäilemätön ja älykäs väkivallankäyttäjä.
Vuonna 1668 Morgan valtasi Porto Bellon, Spanish Mainin vahvimpiin kuuluneen kaupungin. Hyökkäys oli niin röyhkeä, ettei espanjalainen johto ensin uskonut sitä tapahtuneen. Morganin miehet marssivat linnoituksia kohti katoliset papit ja nunnat edellään ihmiskilpinä. Kun kaupunki murtui, lunnaat olivat suunnattomat.
Vuotta myöhemmin Maracaibossa Morgan jäi espanjalaislaivaston loukkuun. Hän vastasi luovuudella: muutti yhden aluksistaan kelluvaksi pommiksi ja ajoi sen suoraan vihollisen lippulaivaan. Räjähdys ratkaisi tilanteen. Morgan purjehti ulos sankarina – omilleen.
Panama oli hänen mestarityönsä. 1671 Morgan johti yli tuhat miestä viidakon halki hyökätäkseen Panama Cityyn, Väli-Amerikan rikkaimpaan kaupunkiin. Nälkä, kuume ja muta tappoivat matkalla enemmän miehiä kuin espanjalaiset. Kaupunki paloi. Saalis oli järkyttävä. Morganista tuli maailman kuuluisin kaappari.
