Kehitin 1990-luvun lopulla käsitteen, jolle annoin nimen alteraatiostressi. 
Taustalla oli ajatus, jonka olin kuullut jo aiemmin sosiologeilta: että pieni mutta merkittävä osa ihmisistä – ehkä noin yksi prosentti vuosittain – putoaa kehityksen kelkasta, koska yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin ihmiset ehtivät sopeutua. Tämä ei tarkoita älyllistä kyvyttömyyttä tai laiskuutta, vaan sitä, että ihmisen psykologinen ja identiteettiin liittyvä muutosnopeus on rajallinen, kun taas teknologinen ja kulttuurinen muutos kiihtyy.
Alteraatiostressi syntyy, kun tämä ero kasvaa liian suureksi.
