Vastapäätä johtokunnan ruokasalin ovea oli ovi, jota lähes kaikki pitivät komerona. Tony Tolomei kaivoi taskustaan avaimen, avasi oven ja meni portaisiin. Katolle pääsi myös toista kautta, mutta nämä portaat olivat isän vaatima salareitti. Ne veivät suoraan helikopterikentälle ilman että tarvitsi… Continue Reading →
Tony Tolomei katseli pöydän takana olevaa maalausta, jonka isä oli tähän huoneeseen valinnut, vaikka ei koskaan ehtinyt nähdä sitä paikallaan. Pohjoismaisen taiteilijan, Claude Harvatin, suurikokoinen työ, Kai sy, teknon. Se sai Tony Tolomein ajattelemaan, miten vähän hän oikeasti tiesi isästään…. Continue Reading →
Hänen pitäisi vielä soittaa muutama puhelu, mutta ei aivan vielä. Oikea ajoitus olisi tärkeää. Kuukauden viimeisen perjantain johtokunnan lounas ei ollut lounas. Se oli Yhtiön jumalanpalvelus. Kuukauden tärkein kokous, johon osallistuivat vain johtokunnan jäsenet, ei ketään muita, ja siellä keskusteltiin… Continue Reading →
Puhuessaan Tony Tolomei kävi kaapilla, haki aikaisemmin avaamansa viinipullon ja kolme kaunista lasia. Ei aivan Muranosta, vaan pienen matkan päässä mantereella Yhtiötä varten puhallettuja. Rouva Weiss tiesi yhtiösopimuksen kierrätyssäännöksen. Mikäli yhtiön kokonaistuotto laskisi niin paljon, että johtokunnan bonukset laskisivat kahtena… Continue Reading →
Oveen koputettiin, kun viisitoista minuuttia oli kulunut. Alma oli komea nainen. Komea oli juuri oikea sana. Jos Tony Tolomei olisi rehellinen itselleen – ja tänään hän sitä oli – hänen oli tunnustettava, että joskus hän oli ollut jossakin määrin rakastunut… Continue Reading →
© 2026 Mielleyhtymä — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑