Petjan tiedotuksia ihmiskunnalle

Kategoria: Blog

Your blog category

Televisioviihteen vallankumous: Pinnalla tänään ja Naarattaako?

Olen jo 90-luvun lopusta haikaillut kunnon televisioviihdettä, oikeasti mullistavaa. Siinä yhteydessä ideoin uuden tosi-tv-formaatin: Pinnalla tänään.

Jostakin Tampereen takaa etsittäisiin sopiva järvenselkä, johon pakkasten tultuaaurattaisiin ja kiillotettaisiin suora rata, jossa tapahtumia voidaan kuvata jään läpi. Sitten kutsuttaisiin kotimaisten sketsi- ja viihdesarjojen vakiotyyppejä viikon vieraiksi, sidottaisiin heidät liinoihin ja vedettäisiin avannoista jään alle. Continue reading

Televisioviihteen vallankumous: Pinnalla tänään ja Naarattaako?

Olen jo 90-luvun lopusta haikaillut kunnon televisioviihdettä, oikeasti mullistavaa. Siinä yhteydessä ideoin uuden tosi-tv-formaatin: Pinnalla tänään.

Pinnalla tänään rata, valmiina palvelukseen

Jostakin Tampereen takaa etsittäisiin sopiva järvenselkä, johon pakkasten tultua aurattaisiin ja kiillotettaisiin suora rata, jossa tapahtumia voidaan kuvata jään läpi. Sitten kutsuttaisiin kotimaisten sketsi- ja viihdesarjojen vakiotyyppejä viikon vieraiksi, sidottaisiin heidät liinoihin ja vedettäisiin avannoista jään alle. Continue reading

Sarja: Putinismin pitkät kädet Kekkosen taskussa 3

3. Kekkosen kausi: historiakuvan politisoitu institutionalisointi

3.1 YYA-ajan ulkopoliittinen tarve

Urho Kekkonen kehitti ulkopolitiikan, jonka kulmakivenä oli suhteiden ylläpito Neuvostoliittoon. Tälle politiikalle oli hyödyllistä luoda historiakuva, jossa:

  • Suomi ja Neuvostoliitto näyttäytyvät keisarivallan yhteisinä uhreina
  • Suomella ei ole historiallista “luonnollista” yhteyttä länteen, vaan sen valtiollinen kehitys on sidoksissa Venäjään
  • Suomen valtiollinen jatkuvuus ennen vuotta 1917 asetetaan kyseenalaiseksi
  • Kekkoslovakkialainen kusetus perustui ajatukseen, että Suomi ei ollut itsenäinen, mutta sai itsenäisyyden Leniniltä lahjana

Tämä kertomus ei ollut historiatieteellinen, vaan geopoliittinen rakennelma. Continue reading

Alustus: Sata sanaa vaatteista

George IV of the United Kingdom as the Prince Regent, circa 1814.
Original public domain image from Wikimedia Commons

Tarkoitukseni on kirjoittaa miesten vaatteista.

Ei lasten, teinien tai muiden keskenkasvuisten ryhmien vaatteista, eikä savolaisten, kepulien tai muiden alalajien kääreistä, vaan yksinomaan miesten vaatteista.

Kun huomasin, etteivät edes vaatetusliikkeiden työntekijät kykene erottamaan barettia baskerista tai fedoraa homburgista, ajattelin, että olisi kenties aika kirjoittaa julki, millä nimillä vaatteet, kankaat ja niihin liittyvät asiat oikeasti tunnetaan. Continue reading

Loukkaantuminen on huonoa käytöstä

Loukkaantuminen ei ole argumentti.
Se on keskeytystekniikka.

Kun ihminen loukkaantuu, hän ei vastaa esitettyyn ajatukseen, vaan vaatii keskustelun siirtämistä hänen tunnetilaansa. Asia jää käsittelemättä, ja tilalle tulee vaatimus varovaisuudesta. Tämä ei ole moraalia, vaan vallankäyttöä.

Loukkaantuminen ei osoita, että joku teki väärin.
Se osoittaa, että joku ei kestänyt.

Aikuisessa keskustelussa loukkaantuminen on perinteisesti ollut merkki itsehillinnän puutteesta, ei hyve. Se on ollut henkilökohtainen ongelma, ei sosiaalinen velvoite. Nyt siitä on tehty moraalinen kilpi, jonka taakse voi paeta, kun perustelut loppuvat.

Loukkaantuminen siirtää vastuun pois loukkaantujalta. Continue reading

Putinistinen historiapolitiikka

Putinistinen historiapolitiikka ei ole historian tutkimusta eikä edes historian vääristelyä tavanomaisessa mielessä. Se on vallankäytön väline, jossa menneisyys alistetaan nykyhetken

Venäjän valtiossa historia ei ole kertomus tapahtuneesta, vaan kertomus oikeutuksesta. Se ei vastaa kysymykseen ”mitä tapahtui”, vaan kysymykseen ”miksi meillä on oikeus”.

Putinistinen historiapolitiikka perustuu kolmeen perusväitteeseen:
1. Venäjä on aina ollut uhri.
2. Venäjä on aina ollut suurvalta.
3. Venäjän vallan katkeaminen on aina ollut ulkoisen vihollisenaiheuttama.

Näiden väitteiden totuusarvo on toissijainen. Niiden tehtävä on rakentaa tunnetta jatkuvasta piiritystilasta, jossa valta keskitetään, kritiikki kriminalisoidaan ja vaihtoehdot leimataan vihollisen ääniksi.

Historiassa ei ole putinismissa jatkuvuuksia, vain katkeamattomia oikeutuksia. Neuvostoliitto eikaatunut omiin ristiriitoihinsa, vaan hajotettiin. Venäjän keisarikunta ei romahtanut hallinnolliseen kyvyttömyyteen, vaan petettiin. Suomen, Baltian ja Itä-Euroopan itsenäistyminen ei ollut historiallinen prosessi, vaan rikos.

Putinistinen historiapolitiikka tarvitsee vihollisen, koska ilman vihollista ei ole perustetta vallalle. Siksi historiaa ei kirjoiteta avoimeksi, vaan suljetuksi. Kysymykset kielletään, arkistot suljetaan ja muistaminen valjastetaan.

Tässä mallissa historia ei ole menneisyyttä koskevaa tietoa, vaan kurinpitoväline. Se kertoo kansalaiselle, kuka hän on, kenelle hän on velkaa ja miksi hänen on vaiettava.

Putinistinen historiapolitiikka ei ole poikkeus, vaan seuraus. Se syntyy valtiossa, jossa valta ei siedäavoimuutta ja jossa menneisyys koetaan uhkana, ellei sitä hallita.

Historiaa ei tällöin käytetä ymmärtämiseen, vaan tottelemiseen.

© 2026 Mielleyhtymä

Theme by Anders NorenUp ↑